Kappelitarinat koskettivat

Kiitos mahtavasta lehdestä! Joulukuun numerossa oli ihan kaikki parasta! Huippu oli Oma pyhä paikka.

On hienoa, että talkootyöllä ja lahjoituksilla on saatu hyvää aikaan. Lapinlahdella olen muutama vuosi sitten päässyt tutustumaan tällaiseen kappeliin. Siellä tuli taivas lähelle.

Paras juttu monien joukossa oli Oma pyhä paikka. Hienoa, että näillä ihmisillä on ollut voimaa ja tahtoa toteuttaa unelmiaan ja antaa muillekin tilaisuutta nähdä, kokea ja jakaa heidän pyhä paikkansa.

Odotan innolla ja mielenkiinnolla seuraavaa Kantria.

Anita Sippola, Ruona

Kyllä oli runsas ja monipuolinen lukemisto eli varmasti jokaiselle jotakin! Ykköseksi kuitenkin nostaisin juttukokonaisuuden ”Oma pyhä paikka”. Tässä vauhtimaailmassa ihmiselle on äärettömän tärkeää aika ajoin pysähtyä ja hiljentyä. Niissä hetkissä voi saada yllättäviä vastauksia elämän kysymyksiin ja tarkoitukseen.

Olga Temonen kirjoitti niin täyttä asiaa, että sillä hipoi ykköstilaa! Hänen reseptillään jää aikaa hiljentymisellekin!

Jumalan siunaamaa vuotta 2017 lehden tekijöille ja lukijoille!

Raakel Viljanmaa, Alavus

Puhutteleva kirjoitus, joka koskettaa meitä kaikkia jollakin tasolla, ajankohtainen aikakaudesta toiseen.

Kantri on hyvä lehti, joka tulee luettua kannesta kanteen ja säilytettyä, kunnes tulee seuraava.

Ritva Hautaniemi, Sastamala

Jokaisella ihmisellä pitäisi olla paikka, jossa hiljentyä ja olla itsensä kanssa. Se voi olla läheisen hauta, kivi, korkea paikka tai vastaava.

Markku Kaurila, Kumila

Lehden jutut olivat täysipainoista luettavaa läpeensä. Ykköseksi kuitenkin nostaisin jutun Oma pyhä paikka, se antoi monipuolista tietoa levähdyspaikoista.

Antti Viljanmaa, Alavus

Oma pyhä paikka -juttukokonaisuus toi varmasti monelle aika yllättävää tietoa hiljentymispaikoista, joita yksittäiset kansalaiset ovat eri muodoissa rakentaneet laajalti ympäri Suomen maan.

Ne ovat kaiken lisäksi saavuttaneet suuret kävijämäärät. Tämä, jos mikä kertoo siitä, että niille on tilausta. Kaiken vouhotuksen keskellä ihmismieli kaipaa hiljentymistä ja hiljaisuutta.

Timo Tarkiainen, Espoo

Kutsu hiljentymään oli paras. Kaikki kirjoitukset oli puhuttelevia tarinoita.

Kyllä meidän kaikkien pitäisi ehtiä hetkeksi hiljentyä.

Olga Temosen kirjoitukset pitäisi lukea kaikkien, oli asiaa alusta loppuun saakka!

Marketta Kivistö, Koskue

Kolme parasta juttua: 1. Oma pyhä paikka: Mielenkiintoinen kurkistus intiimeihin yksityisiin kappeleihin.

2. Kirjoituksia kuusien katveesta: Haaveista todeksi tositarina, elämänmyönteinen, voimaannuttava juttu.

Käsi kädessä edellisen kanssa 3.Joulurauhaa: Joulutunnelmalla kuorrutettua sesonkirealismia à la Olga.

Huono ei ollut yksikään juttu. Jatkakaa samaan malliin!

MiP, Kuopio

Joulukuun lehdessä oli monta hyvää lukua, jopa niin monta että vaikea valita parasta. Oma pyhä paikka on hyvä kirjoitus siitä miten itse kukin etsii hiljentymispaikkaa. Yksinäisyydestä hyvää luettavaa ”Olisipa joku, jolle voisin puhua”.

Uupumisesta urkeni uusi ura, oli huippu villapossuineen ja aivan hauska Ralli radalla. Ja entä suutari Paljakan tarina, lyhyt kuvaus onnistuneesta ammatinvaihdoksesta, ihan mahtava.

Hillevi

Aina on yhtä vaikea valinta. Olgan jutut luen aina ensimmäiseksi ja melkein poikkeuksetta luen lehden kannesta kanteen. Kantri on muuten ainoa lehti, jonka luen näin tarkkaan.

Uupumisesta urkeni uusi ura ehkä kuitenkin nyt paras. Haasteisiin suhtauduttu järkevästi ja tuntuu, että he ovat löytäneet oman elämänsä. Valoisa juttu!

Tiia Kylänpää, Tuusula

Mukavin juttu oli villasioista. Hienoa, kun ihmiset löytävät elämällee uuden suunnan ja haasteet!

Luin mielelläni myös kappeleista ja suutarista. Koko lehti on aina ilo tullessaan.

Marja Tolonen, Pieksämäki

Uupumisesta urkeni uusi ura oli paras.

Hienoa, että Kohosen pari on onnistunut luomaan unelmastaan totta. Voin täysin kuvitella heidän tunteensa ja sen nautinnon, minkä ruumiillinen työ heille antaa. Villasikoja kasvattaessaan heidän ei tarvitse pelätä uudelleen uupumista.

Satu ja Kari Kohosen uranvaihto oli rohkea ratkaisu ja toivon heille monia monia vuosia villasikojen rapsuttelussa. Tsemppiä!

Sirpa Kontiainen, Kantti

Simo Rallin juttuja luen aina kiinnostuksella. Joulukuun jutuista oli mielestäni paras mangalitza-sioista kertova juttu. En ollut kuullut moisista eläimistä, vaikka olen useasti vieraillut Unkarissa. Kaiken kaikkiaan Kantri on hyvin tehty kuukausiliite. Kiitos!

Antti Kallio, Jurva

Eniten kosketti juttukokonaisuus Olisipa joku jolle puhua.

Yksinäiseksi voi tuntea itsensä, vaikka perhettäkin olisi enemmänkin. Nuorilla omat menonsa ja vouhotuksensa. Mies saattaa harrastaa aivan erilaisia asioita kuin vaimonsa, molemmilla erilaiset kiinnostuksen kohteet. Siinäkin voi välillä tuntea itsensä yksinäiseksi.

Sitten on leskiä, jotka eivät yksin lähde toisten joukkoon.

Jotkut taas nauttivat yksinäisyydestä aivan kuin samassa lehdessä olleessa Kirjoituksia kuusen katveesta -jutussa.

Onneksi radiosta tulee hyvää ohjelmaa ja ääntä hiljaiseenkin tupaan.

Harvoin kukaan tulee hakemaan harrastuksiin. Sinne pitää vaan uskaltaa mennä vaikka yksin. Saa ainakin puhekavereita ja joskus jopa ystäviä.

Ellen Jalonen, Hinnerjoki

Yksinäisyys tuntuu olevan ongelma, joka alkaa paljastua taajamissa. Harvaan asutulla maaseudulla moni on todella yksin. Joku pakosta, joku taas kokee sen hyväksi vaihtoehdoksi.

Kiitos!

Raili Virtanen, Laitila

Ammatistaan ylpeä suutari oli mielestäni kiinnostava aihe.

Suutarit olivat sotien jälkeen 1940-luvulla, kuten yhä edelleenkin, tärkeä lähes korvaamaton ammattikunta. Siihen aikaan oli jalkineista ja hevosvaljaista ”huutava pula”. Myös nahkojen saatavuus oli ongelma. Joskus oli sanomalehdissä ilmoitus: ”Jalkineita tehdään myös asiakkaan omasta nahasta”.

Verstaalle kokoontui väkeä ”maailmaa parantamaan”. Pohdittiin myös elämän katoavaisuutta. Työhuoneen seinällä oli mietelause: ”Täällä ei pysyvää paikkaa kenkään saa”.

Menestystä Jussi Paljakalle edelleen tärkeässä työssä.

Arvo Saari, Loimaa

Parasta juttua oli vaikea valita, mutta suutari pysyköön lestissään toi lapsuusajan mieleen, koska naapurissa asui suutari. Muistan hyvin nahkan ja pikilangan tuoksun.

Myös oma pyhä paikka ja kirjoituksia kuusen katveesta oli pysäyttäviä.

Liisko

Rallia radalla ei voita mikään!

Villasika- ja joulukuusen kasvatusjutut sekä ammatistaan ylpeä olivat myös kiinnostavia. Kaiken muunkin kyllä luin.

Myös maalle paluumuuttanut