Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Joulu tulee tarpeeseen

    Yksilön vapauksia ei terrorismin torjunnassakaan kannata uhrata.

    Joulu tulee, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Voisiko toivon ja rauhan juhla enää tarpeellisempi olla? Sen verran epävarmalta paikalta maailma ja Eurooppa tällä hetkellä tuntuu.

    Väkivalta ja sillä uhkaaminen ovat kuluneen vuoden aikana tulleet osaksi eurooppalaista todellisuutta. On syytä muistaa, että Euroopassa soditaan. Ukrainan ja Venäjän konflikti on edelleen akuutissa vaiheessa, eikä edistymistä ole tapahtunut. Tilanne Itämerellä on kiristynyt. Suomi ja Ruotsi nostavat valmiuttaan. Tämä tapahtuu vähitellen ja matalalla profiililla, mutta sitä tehdään koko ajan.

    Berliinin joulutorille kokoontuneiden ihmisten surmaaminen on raukkamaista terroria. Aiemmin tänä vuonna ääri-islamilainen terrori kohdistui Normandiassa iäkkääseen katoliseen pappiin. Sekin oli suora provokaatio uskontojen välisen konfliktin lietsomiseksi. Tätä ennen terroristit iskivät Müncheniin, Nizzaan ja keväällä Brysseliin

    Syyrian tilanne on julma ja inhimillinen katastrofi, joka tapahtuu meidän silmiemme alla. Perinteisen median lisäksi lasten ja vanhusten sekä muiden siviilien kärsimys näkyy sosiaalisessa mediassa vahvemmin ja väkevämmin kuin menneissä vastaavissa murhenäytelmissä.

    Koko Lähi-idän tilanne on herkkä isolle konfliktille. Venäjän lähettilään murha Ankarassa oli äärimmäisen vaarallinen provokaatio. Samalla pakolaisongelman laajuus koettelee myös Eurooppaa. Monissa maissa on sydän kovetettu. Pakolaiset ovat oman onnensa varassa.

    Ja jos vielä haluaa murehtia, Donald Trumpin voitto Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ei tee huolista loppua. Ei ulko- ja turvallisuuspolitiikan, eikä myöskään ilmastotalkoiden näkökulmasta.

    Silti toivottomuuteen ei ole syytä. Siihen ei ole myöskään varaa. Tärkeintä on välttää kyynistyminen. Pelolle ja väkivallalle ei saa antaa periksi. Terrorismin vastainen taistelu vaatii varmasti kovempia otteita, mitä tähän asti on nähty. Se puolestaan saattaa uhata ihmisten vapautta sanoa, liikkua ja elää elämäänsä haluamallaan tavalla. On hyvä miettiä, mitä puolustetaan. Vapauksia ei tässäkään rytinässä kannata aivan helpolla uhrata.

    Ei ole edelleenkään sinisilmäisyyttä uskoa siihen, että muita tukemalla saavutamme parhaan tuloksen. Pakolaisten auttaminen on välttämätöntä. Se on sitä erityisesti ihmisarvon puolustamiseksi, mutta auttaminen heikentää myös terrorin kasvumahdollisuuksia. Tämä varmasti myös maksaa, mutta muuta mahdollisuutta ei ole.

    Ihmisarvoa ei lopulta voi määritellä rahassa. Myös EU-maiden on tähän osallistuttava ja samalla painostettava muitakin hoitamaan laskusta osansa.

    Joulun lempeä ja lohdullinen sanoma sopii erinomaisen hyvin nykyiseen mielettömältä tuntuvaan maailmaan.

    Pahuutta ei tarvitse sietää, meillä on mahdollisuus valita toisin. Itsekkyyden sijasta on palkitsevaa muistaa lahjoilla toisia, auttaa ja ajatella toisista myönteisesti. On selvää, että aggressiiviseen ulkopolitiikkaan tai terrorismiin on vastattava lujasti. Silti lopullinen ratkaisu se ei ole. Ratkaisu piilee toistemme hyväksymisessä ja arvostamisessa.