Suhdanteet kuuluvat kaivostoimintaan

Kaivostoiminta on laajimmin maailmalle levinneitä toimintoja, jonka tuotoksista jalostetaan mitä moninaisempia tuotteita ja joista maailman talous on erityisen riippuvainen. Venäjällä arvellaan olevan maailman suurimmat varannot, joista tärkeimmät ovat nikkeli, kupari ja platina, jonka osuus koko maailman platinan tuotannosta on 40 prosenttia. Meitä suomalaisia kiinnostaa erityisesti nikkelin tuotanto, onhan se yksi Talvivaaraan kaivostoiminnan kulmakiviä.

Norilsk Nickel, jolla on myös tuotantoa Suomessa Harjavallassa on kansainvälisestikin merkittävimpiä alan yrityksiä. Venäläiseksi yritykseksi se on luonteeltaan hyvin kansainvälinen, josta kertoo sekin, että sen kaupallisten toimintojen valvonta ja riskianalyysien teko on uskottu Brady plc:lle, joka on Euroopan merkittävin konsulttiyhtiö kaivostoimintoihin, energia-alaan ja kierrätykseen liittyvissä liiketoiminnoissa.

Riskialttius, pitkäjänteisyys ja mittavat investoinnit ovatkin niitä ominaisuuksia, jotka liittyvät globaaliin kaivostoimintaan. Kaivostoiminta vaatii valtavia pääomia, kehittynyttä teknologiaa ja jalostusmenetelmiä. Kaiken lisäksi uudet ympäristönormitukset lisäävät alan toimijoiden kustannuksia erityisesti Euroopassa.

Teollisuuden suhdanteista riippuen mineraalien hintakehitys voi olla hyvinkin ailahtelevaa, jonka vaikutukset näkyvät kaivosten toiminnassa ja kannattavuudessa. Niinpä alan suurimmilla yhtiöillä tuleekin olla huomattavat muskelit pitkäjänteisen toiminnan ylläpitämiseksi. Alan sijoittajat tietävät kuitenkin, että pitkällä aikavälillä malmivaroihin sijoittaneet rikastuvat vääjäämättä.

Vaikka Venäjällä onkin mittavat malmivarannot asiantuntijat arvioivat kaivostoiminnan painopisteen siirtyvän Latinalaiseen Amerikkaan ja Kaakkois-Aasiaan mukaan luettuna Kiinan. Osoituksena tästä brasilialainen kaivosjätti Vale on ohittamassa Norilsk Nickelin nikkelin tuotannossa. Sen tämän vuoden tuotanto on 259 000 tonnia, kun se vastaavasti Norilsk Nickelillä on 230 000 tonnia.

Meidän kotoinen Talvivaaramme osoittautuukin hyvin normaaliksi ja tyypilliseksi kaivostoiminnaksi, jolla on samanlaiset lainalaisuudet kuin muillakin. Voidakseen kilpailla sen tulee olla riittävän suuri, tuotannon pitää perustua viimeisimpään teknologiaan ja malmivarojen pitää olla riittävät ja monipuoliset. Suurimmat pääomapanostukset tarvitaan toiminnan käynnistysvaiheessa, kun taas tulot alkavat kertyä vasta vuosien kuluttua toiminnan vakiintuessa ja nikkelin maailman markkinahintojen kohotessa. Tässä suhteessa ennusmerkit ovat hyvät. Deutsche Bankin asiantuntijoiden arvioiden mukaan nikkelin hinnan arvioidaan nousevan nykyisestä 15 145 dollarihinnasta 27 000 dollariin vuoteen 2017 mennessä.

Nyt jos koskaan tarvitaan malttia pitää pystyssä jo nyt kovissa liemissä keitetty Talvivaara. Ennustukseni kuitenkin on, että ostajaksi tulee kansainvälinen markkinoiden valtapelin hallitseva yhtiö, joka ei tyydy vain kaivostoiminnan omistajaksi vaan ostaa samassa rytäkässä myös emon, pörssiyhtiö Talvivaaran, kunhan ensin ympäristöasiat laitetaan kuntoon meidän veronmaksajien varoista. Lisäksi kaikki merkit viittaavat siihen, että uusi omistaja tulee ekvaattorin pohjoispuolelta.