Asiantuntijalta: Metsiemme raaka-aineita jalostavalle teollisuudelle tarvitaan yhteinen strategia

Metsät ovat monipuolinen raaka-ainelähde. Kuvituskuva. Kuva: Lari Lievonen, Jaana Kankaanpää, Jarkko Sirkiä, Kari Salonen, Päivi Sivonen

Keskustelua Suomen metsäteollisuudesta leimaavat väitteet alan matalasta arvonlisästä, volyymituotannosta ja liian korkeasta hakkuutasosta. Keskustelu on polarisoitunutta, ja yhteinen näkemys alan tulevaisuudesta puuttuu.

Suomessa laadittiin muutama vuosi sitten sekä biotalousstrategia että kansallinen metsästrategia, joissa asetetaan kunnianhimoisia kasvutavoitteita vuoteen 2035 asti. Kansallinen metsästrategia keskittyy monipuolisesti metsiemme tuottamiin hyötyihin, metsien elinvoimaisuuteen sekä koko metsäalan toimintaedellytyksiin, kun taas biotalousstrategia kattaa koko biotalouden laajan kentän.

Toisin kuin esimerkiksi ruokasektorille suomalaiselle puuta ja muita metsistä saatavia raaka-aineita jalostavalle teollisuudelle (tässä kirjoituksessa metsäsektori) ei ole kuitenkaan laadittu yhteistä, konkreettisia toimenpiteitä sisältävää strategiaa.

Metsäsektorin toimintaympäristö on viime muuttunut merkittävästi. Globaali kilpailu kiristyy.

Esimerkiksi Kiina metsäpinta-ala on kasvanut koko 2000-luvun ajan erittäin voimakkaasti: pinta-alan kasvu on ollut suurempi kuin Suomen metsien kokonaisala. Näistä metsistä virtaa jo nyt merkittäviä määriä raaka-ainetta markkinoille.

Myös EU:n sääntely-ympäristö on muuttunut. Muutamia vuosia sitten hyväksytyt aloitteet ja säädökset ovat parhaillaan toimeenpanovaiheessa, ja niiden vaikutukset näkyvät monin paikoin kasvavina tuotantokustannuksina.

Samalla EU korostaa kilpailukykyä vahvistavaa teollista toimintaa, palveluita ja innovaatioita. Lähivuosina unionissa voi olla valmiutta tukea yritysten ja tutkimuslaitosten tuotekehitystä uusilla rahoitusinstrumenteilla ja siten tukea kansallisten tavoitteiden saavuttamista.

Metsäsektoriin vaikuttaa luonnollisesti myös kansallinen toimintaympäristö. Aikaisemmin Suomen vahvuuksia ovat olleet vakaa toimintaympäristö ja toimiva metsätalous. Ovatko nämä rakenteet vielä riittävän vahvoja ja tukevatko ne riittävästi alan uudistumista ja erityisesti sen säilymistä Suomessa?

Luonnonvarakeskuksen (Luke) eri julkaisuissa on osoitettu, että arvonlisän kaksinkertaistaminen Suomessa olisi mahdollista nykyisellä hakkuutasolla. Hiilidioksiditalouden mahdollisuuksia on arvioitu, uusiin tuotteisiin liittyviä mahdollisuuksia on korostettu, ja energiaomavaraisuuden merkitys on tiedostettu.

Erityisesti uusiin tuotteisiin liittyvien nostojen taustalla on usein ollut tavoite hakkuiden rajoittamisesta jollekin tietylle tasolle tai metsäsektorin arvonlisän kasvattaminen.

Strategiatyön oikea lähtökohta ei kuitenkaan ole tietyn hakkuiden maksimitason asettaminen, vaan hakkuutaso ja -rakenne ovat pikemminkin onnistumisen mittari.

Arvonlisän kasvattaminen on Suomen kansantalouden kannalta tärkeä tavoite. Se ei kuitenkaan ole alan yritysten keskeinen tavoite, sillä Suomessa toimivat metsäteollisuusyritykset tähtäävät korkeaan kannattavuuteen ja sen jatkuvaan parantamiseen globaaleilla markkinoilla omista strategisista lähtökohdistaan.

Metsäsektorin strategian valmistelussa on huomioitava myös geopoliittiset muutokset sekä sopeutuminen ilmastonmuutokseen. Lyhyelläkin tähtäimellä nämä saattavat vaikuttaa puun tarjontaan ja tarjonnan rakenteeseen.

Luke ehdottaa ratkaisuksi laajapohjaista Metsäsektori 2050 -ohjelmaa. Sen tavoitteena olisi ohjata sektorin uudistumista kohti korkeampaa arvonlisää, monipuolista tuoteportfoliota sekä vahvistaa Suomessa toimivien yritysten globaalia kilpailukykyä ja toimintaedellytyksiä.

Tarvitaan perusteellista ja osallistavaa ennakointia, viisaita strategisia valintoja sekä niitä tukevia toimenpiteitä. Näin syntyy yhteinen tavoitetila ja rakennuspalikat, joiden varaan tulevaisuuden metsäsektori voidaan rakentaa.

Mikko Kurttila

ohjelmajohtaja

Luonnonvarakeskus