Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Marinin hallituksen on saatava maakuntapohjainen sote maaliin

    Malli, jossa kaikki nykyiset 18 maakuntaa toimivat omina sote-alueinaan, on aluepoliittisesti paras realistinen ratkaisu, jossa myös pienempien ja syrjäisempien maakuntien tarpeet tunnistetaan.

    2000-luvun alkuvuosien merkittävin kotimainen poliittinen reformi, sote-uudistus, on yhä tekemättä.

    Sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelurakenteen kokonaisuudistus olisi pitänyt oikeastaan toteuttaa jo noin 15 vuotta sitten.

    Nyt väestön ikääntymisestä, syntyvyyden alenemisesta ja muuttoliikkeestä johtuva väestökehitys on ajanut suuren osan Suomen kunnista ahtaaseen rakoon.

    Kriisikuntien määrä on nousussa, ja negatiivisen vuosikatteen teki vuonna 2018 noin kaksi kolmasosaa kaikista Suomen kunnista.

    ”Joillakin kunnilla menee erittäin hyvin ja toisilla taas menee todella huonosti. Entistä useampi kunta on talousvaikeuksissa”, Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen kuvailee tilannetta (MT 3.7.2019).

    Erityisesti pienistä maaseutukunnista viesti valtiovallan suuntaan kuuluu, että uudistus olisi saatava valmiiksi mahdollisimman pian.

    Vähäväkisten kuntien talous tukehtuu sosiaali- ja terveyspalveluiden paisuvan kustannustaakan alle.

    ”Valtiolta tarvitaan aluepoliittisia tekoja. Aivan ensimmäinen ja välttämättömin asia on tietenkin, että sote-uudistus tehdään viimein valmiiksi”, pohjoisessa Keski-Suomessa sijaitsevan, vajaan 1 600 asukkaan Kinnulan kunnanjohtaja Erkki Nikkilä painottaa.

    Ahdinko ei rajoitu pelkästään pienimpiin kuntiin. Myös useista 20 000–40 000 asukkaan paikkakunnilta kiirivä viesti on sama kuin Kinnulasta.

    Sipilän hallitus valmisteli 18 maakunnan pohjalta rakentuvaa sote-ratkaisua vuosien ajan. Myös Rinteen ja Marinin hallitukset jatkavat työtä maakuntien varaan rakentuvan sote-ratkaisun saamiseksi.

    Tämä on järkevää, sillä maakunnissa tehtiin lukemattomia työtunteja uudistuksen läpi viemiseksi. Kaikkea tätä työtä ei nyt pidä heittää hukkaan.

    Tavoitteena on siirtää soten järjestämisvastuu yli 300 kunnalta leveämmille harteille, maakuntiin.

    Näin saadaan aikaan välttämättömiä säästöjä ja mittakaavaetuja. Toisaalta Suomen kaltaisessa laajassa ja harvaan asutussa maassa maakuntien määrällä on suuri merkitys palveluiden saavutettavuuden ja siten myös kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta.

    Esimerkiksi kokoomuksen hellimä viiden sote-alueen malli olisi erittäin keskitetty ratkaisu, jossa suurin osa Suomen maakunnista jauhautuisi suuralueiden väliin.

    Malli, jossa kaikki nykyiset 18 maakuntaa toimivat omina sote-alueinaan, on aluepoliittisesti paras realistinen ratkaisu, jossa myös pienempien ja syrjäisempien maakuntien tarpeet tunnistetaan.

    Nykyinen hallitus selvittää myös soten erillisratkaisua Uudenmaan maakunnassa, joka on väestöltään huomattavasti muita maakuntia suurempi.

    Tällä hetkellä näyttää siltä, että Uusimaa jaetaan viideksi erilliseksi sote-alueeksi, joista yksi on Helsinki.

    Vaikka Uusimaa ei ole maantieteellisesti järin suuri alue, puoltaa Suomen oloissa poikkeuksellisen iso maakunnan väestö erillisratkaisua.

    Sipilän hallituskaudella sotea vastaan äänekkäästi kapinoinut Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on jo ilmaissut olevansa tyytyväinen esitettyyn ratkaisuun.

    Jos sekä maakuntamallia voimakkaasti ajanut keskusta että pääkaupungin etua valppaasti vahtiva Vapaavuori voivat olla tyytyväisiä samaan pohjaratkaisuun, pilkahtaa jättiuudistuksen tunnelin päässä valoa. Matka on kuitenkin pitkä ja työtä on edessä paljon.

    Soten valmistumista helpottanee ratkaisevasti niin sanotun valinnanvapaus-elementin hautaaminen.

    Sipilän hallituksen sote-uudistus kaatui nimenomaan valinnanvapauden perustuslaillisiin ongelmiin.

    Punamultainen kansanrintamahallitus on tähän mennessä näyttänyt epäyhtenäiseltä ja hajanaiselta.

    Maakuntapohjalle ilman valinnanvapautta rakentuva sote-uudistus voisi olla se koossa pitävä liima, jota hallitus kipeästi kaipaa.

    Jos sekä maakuntamallia voimakkaasti ajanut keskusta että pääkaupungin etua valppaasti vahtiva Helsingin pormestari Jan Vapaavuori voivat olla tyytyväisiä samaan pohjaratkaisuun, pilkahtaa jättiuudistuksen tunnelin päässä valoa.