Kärsimätön morsian Marie Finne-Bray saksii vaatteensa sulhasta odotellessaan Bouillonin prinsessan aariassa oopperasta Adriana Lecouvreur.
Suuria tunteita Sumiaisissa
Esitys on ohi. Eeva Kähärä (vas.), Noora Määttä, Marie Finne-Bray ja pianisti Sonja Hendunen ottavat helpottuneina raikuvat kiitokset vastaan.Australiasta Suomeen muuttanut pariskunta Marie Finne-Bray ja Piers Bray perustivat pieneen Sumiaisten kylään oman oopperan.
Marie Finne-Bray ja Eeva Kähärä kantavat pöytää autotallista ulos nuotion ääreen, jossa porisee nokipannukahvi. Sisällä autotallissa Piers Bray grillaa pihvejä ja paistaa kananmunia oopperaleipiä varten. Tarjoilupuoli alkaa olla kunnossa.
Viereisessä, suuremmassa autotallissa, entisessä traktorihuoltamossa, on alkamassa Sumiaisten La Kala -oopperan Epäortodoksinen lied -konsertti, jossa laulajat Marie Finne-Bray, Eeva Kähärä ja Noora Määttä tulkitsevat naisen ja miehenkin tunteita eri elämäntilanteissa. Pianisti Sonja Hendunen säestää pianolla.
”Missä ovat kravatti ja silmälasit? Meidän takahuoneessa ei ole samanlaista palvelua kuin kansallisoopperassa. Mitähän Karita Mattila sanoisi tähän”, hätäilee Noora Määttä vartti ennen esitystä.
Asusteet löytyvät ja hetkessä hän muuntautuu mieheksi, joka pian etsii rakkautta Mozartin Voi che sapete -kappaleessa.
Pienessä takahuoneessa säihkyy myös oopperan glamour. Naulakossa roikkuu upeita iltapukuja ja pukeutumispöydällä lojuu timantteja ja helmiä.
”Nyt on yksi kissa kadonnut. Ei löydy mistään”, huolehtii Marie kesken meikkauksen ja ryntää taas etsimään kissaa.
Oopperaa maaseudulle
Äänekosken Sumiaisten kylä sai oman oopperan heinäkuussa 2012, kun Australiasta kylälle muuttanut Brayn oopperapariskunta halusi tehdä jotain uutta ja hulvatonta. Heidän talonsa alakerrassa oli suuri autotalli, jossa oli syvä rasvamonttu, mutta hyvä akustiikka. Niinpä Brayt remontoivat tallin ja alkoivat ensin laulaa itse siellä. Kuumina kesäpäivinä viileä autotalli oli mainio paikka harjoitella.
”Halusimme tuoda oopperan ihmisten lähelle ja helpottaa kynnystä kuunnella klassista musiikkia. Meille saa tulla tuulitakissa, sillä esityksessäkin ollaan välillä tuulitakissa”, sanoo Marie.
Pihalle alkaa kertyä jonoa. Piers kiiruhtaa grillin luota ovelle myymään lippuja. Hän ei laula tässä esityksessä, vaan toimii muonittajana ja ovimiehenä. Jonossa on muutama kyläläinen, mutta pääsääntöisesti yleisö on tullut Äänekoskelta, Suolahdesta sekä Konginkankaalta.
”Minulla ei ole nyt rahaa mukana. Voinko maksaa myöhemmin?”, kysyy kylän suutari Pekka Haapala ja pääsee sisään, totta kai.
Hän on tullut katsomaan esitystä jo toisen kerran.
”Suomalainen mies ei yleensä itke, mutta tässä esityksessä minä itkin. Esiintyjät laulavat niin tunteisiin vetoavasti ja laulujen tarinat ovat riipaisevia”, hän sanoo.
Suutari Haapalalla on myös yllätys esiintyjille:
”Aion ottaa naisilta jalan mitat ja tehdä heille nahkaiset sumikkaat. Nämä upeat ladyt ansaitsevat Sumiaisten omat kengät.”
Näyteltyä lied-laulua
Saliin mahtuu noin 80 katsojaa. Tänään sali on puolillaan. Kun yleisö on paikallaan, alkaa yhtäkkiä takarivissä soida kännykkä. Päät kääntyvät paheksuvasti.
”Haloo. Olen pahassa paikassa, täällä oopperassa. Mitä, hirveitä uutisia. Ei voi olla totta!”, huutaa Marie ja ryntää näyttämölle.
Esitys on alkanut.
Marie laulaa sydäntä särkevästi laulun menetetystä rakkaudesta. Kun yksi on lavalla, vaihtavat toiset kiireesti vaatteita takahuoneessa. Naiset muuntautuvat nunnasta haaveilevaksi nuoreksi naiseksi, miehestä mummoksi tai surevasta leskestä oopperadiivaksi.
Esityksen ohjaaja Anna-Mari Laulumaa sai idean, jossa lied-laulua yhdistetään teatterikoreografiaan. Naiset tutustuivat Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ja alkoivat suunnitella oopperaa, jonka ensi-ilta oli viime lokakuussa.
”Yleensä liediä lauletaan paikallaan seisten pianon tai orkesterin säestyksellä. Tässä on erilaista se, että näyttelemme samalla”, sanoo Eeva.
Väliajalla Piersillä pitää kiirettä grillin kanssa.
”Tämä oopperaleipä on oma resepti. Hyvät pihvit ja kananmuna ruisleivän päälle sekä ketsuppia ja sinappia”, hän sanoo.
Samaan aikaan naiset lakaisevat vimmatusti esiintymistilaa ja kohentavat lavasteita.
”Olemme siivoojia ja managereja ja kaikkea siltä väliltä”, sanoo Marie.
Äidit oopperassa
Sini Minkkinen tuli oopperaan 18-vuotiaan kehitysvammaisen Sonja-tyttärensä kanssa yhdessä Konginkankaan perhekerholaisten kanssa.
”Perhekerho on meille äideille valtava voimavara. Yleensä tapaamme vain kerholla, mutta nyt haluttiin lähteä ensimmäiseen yhteiseen kulttuuririentoon. Kyllä kannatti lähteä. Esitys on herättänyt kaikenlaisia tunteita naurusta suruun”, sanoo Sini.
Toinen puoliaika päättyy hulvattomaan Rossinin Grande finaleen, jossa sopraano Eeva ja metsosopraano Marie ottavat toisistaan mittaa laulamalla kilpaa.
”Sopraanot ovat tuollaisia blondeja, joiden laulu nyt on mitä on”, täräyttää Marie ja aloittaa kilpalaulannan.
”Minä itkin taas tänään. Me täällä maaseudulla tarvitsemme juuri tuollaisia ihmisiä, jotka tekevät meille suuria elämyksiä”, kiittelee suutari Haapala.
Lataus on purkaantunut ja naiset alkavat käydä esitystä läpi. Marie ottaa pienen konjakin, sillä hän on saanut edellisenä iltana flunssan laskettuaan koskea.
”Kissan katoaminen aiheutti ensimmäisellä puoliajalla minulle jännitystä, mutta onneksi se löytyi lukitusta kaapista. Melkoista tuhoa oli saanut aikaiseksi”, sanoo Marie.
Naiset pohtivat, miten katsojat suhtautuvat siihen, että he eivät laula koko ajan kauniisti, vaan myös rumasti, kun rooli sitä vaatii.
”Me oikein yllytämme toisiamme hulluttelemaan tai kokeilemaan tunteiden rajoja”, sanoo Noora.
”Usein ajatellaan, ettei maalla voi olla hyvää kulttuuria. Me olemme kuitenkin toista mieltä ja yritämme jatkuvasti kehittyä laulajina ja soittajina yhä paremmiksi”, sanoo Marie.
La Kala -oopperan projektit ovat kevyitä liikutella, ja ooppera on vieraillut eri esityksiensä kanssa muun muassa Jyväskylässä ja Laukaassa. Naiset tekevät runsaasti ilmaista työtä projektien eteen. Lipputuloilla ei elä, eikä ooppera ole saanut maakunnallista apurahaa.
La Kala -oopperan seuraava projekti on heinäkuussa Carmen-laululeiri, jonne saa tulla kuka tahansa laulutaidosta riippumatta. Elokuussa valmistuu ooppera Kalevalan Ainosta.
Entä mistä ooppera on saanut nimensä?
”Ensin mietin nimeksi La Skala, koska Milanossa on La Scala. Sitten sumialainen ystäväni keksi, että nimi voisi olla La Kala, koska Sumiaisissa on kalaisat järvet”, sanoo Marie Finne-Bray.
La Kala -oopperan
seuraavat esitykset:
8.6. Tervetuloa kesä -konsertti La Kala -oopperassa Sumiaisissa
6.7. Carmen-oopperan helmiä Suovanlahden Sonniyhdistyksen kesäillassa Viitasaarella
5.–7.7. Carmen-laululeiri La Kala -oopperassa sekä Sumiaisten camping-alueella.
7.7. Carmen-laululeirin päätöskonsertti Sumiaisten camping-alueella
13.7. Epäortodoksisen lied -konsertin jatko-osa The Best of Opera and Lied Hits, vol 2 La Kala -oopperassa
Elokuussa ooppera Aino Kalevala-mysteerio La Kala -oopperassa
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
