Tilat vähenevät, viljely jatkuu

MTK Keski-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Jouni Jyringillä on tuntuma, että kahden tilan pitäminen on melko harvinaista.

”Alussa ehkä koetetaan pitää molempia tiloja, mutta useimmiten tehdään ratkaisu jomman kumman tilan hyväksi. Tavallisesti valitaan se, jossa on paremmat kehittämismahdollisuudet ja esimerkiksi tilaa laajentaa.”

”Takavuosina oli enemmän sovittelemista jatkaa molempien sukutiloja, jos esimerkiksi yritti saada sukupolvenvaihdokset, lainoitukset ja starttirahan molemmille tiloille. Nyt etäisyysvaatimuus toiseen tilaan on helpottunut”, Jyrinki summaa.

”Useimmiten se toinen tila kuitenkin jää omistukseen. Ei varmaankaan voida puhua kesämökkikäytöstä. Kyllä se toinen paikka vain jää. On tunnearvoa. Joskus saatetaan myös toivoa, että josko perilliset tilaa joskus jatkaisivat.”

”Tilojen yhdistämisessä välimatkalla on valtava merkitys. Etenkin jos toisessa paikassa on karjataloutta. Vaikka maatila olisikin yhtä tilaa paperilla, lanta kuormittaa enemmän vain toista, kun pitkiä matkoja ei lantaa tai lietettä ole järkevää kuljettaa.”

Kyösti Arovuori Pellervon taloudellisesta tutkimuskeskuksesta arvelee, että useimmin kahden tilan pyörittämisessä ei ole kyse siitä, että ylläpidettäisiin kahta maatilan talouskeskusta ja kahta kotia.

”Usein kyse on luopumisesta siinä mielessä, että pariskunta kehittää toista tilaa ja toisen tilan pellot otetaan mukaan päätilan viljelyyn. Kaksi tilaa siis yhdistetään. Näin tietenkin, jos etäisyydet sen sallivat.

”Tilakokojen kasvaessa ja investointien myötä tavallista on myös, että isompi tuotantoyksikkö rakennetaan uuteen paikkaan, ja alkuperäinen tila palvelee esimerkiksi nuorkarjan kasvattamona.”

Kahden erillisen tilan yrittäjiäkin on, kuten Kantrin keräämät esimerkitkin kertovat.

”Jos pariskunnan molemmat osapuolet ovat ammatiltaan viljelijöitä ja hoitavat tilaansa ammatikseen, he tuskin kumpikaan luopuvat tilastaan. On eri asia, jos puolisoista toinen käy töissä, eikä elanto ole kiinni tilasta.”