Itku ei auta markkinataloudessa
Kun moni maatila lopettaa, miksi jäljelle jäävien kannattavuus vaihtelee edelleen aiempaan tapaan. Pystyvätkö kauppa ja teollisuus pitämään ruokaketjun alkupäätä otteessaan ja ajamaan osan tiloista ahtaalle aina uudelleen ja uudelleen. Tästä voisivat myös Pellervon päättäjät olla huolissaan.
Pellervon toimitusjohtaja Mari Kokko otti kantaa maatilojen kannattavuuteen. Kuva: Jarkko SirkiäHeikon satokauden voittajia ja häviäjiä vasta selvitellään, mutta keskustelu maatalouden kannattavuudesta on saanut kiintoisia piirteitä. Erityisesti osuustoimintayhtiöitä edustavan Pellervon kannanotot ovat herättäneet kysyvää huomiota.
Pellervon toimitusjohtaja Mari Kokko iloitsi Kauppalehdelle antamassaan hastattelussa maatalouden kannattavuuden selvästä parantumisesta (KL 3.10). Hänen mielestään turhan usein julkisuudessa keskustellaan vain alan ongelmista
Lehti tulkitsi otsikossaan ”itkuisella toimialalla” pyyhkivän nyt hyvin ja ruuan hinnan nousun valuvan suoraan sen laariin. Myöhemmin otsikko maltillistui, mutta tuottajien somekohu oli jo syntynyt.
Samaan aikaan Pellervon taloustutkimus arvioi ruuan hinnan käntyvän laskuun. Elintarvikealan suhdannenäkymät sekä kotimaassa että viennissä pysyvät Ptt:n mukaan alavireisinä.
Myös tilojen kannattavuuden Ptt näkee harmaana. Tuotantopanosten hinnat ovat sota-ajan kovimmista piikeistä laskeneet, mutta myös markkinoilta saatavat tulot näyttävät kääntyvän laskuun.
Kun keskittynyt kauppa lukee Ptt:n arviosta rivienkin välit, tutkimuslaitoksen arvio saattaa jälleen kerran myös toteutua.
Silti Pellervo-pomo Kokon kiinnostus maataloutta kohtaan on tervetullutta ja osin tuorettakin.
Hän edustaa sekä elintarviketeollisuuden, rahoituksen että kaupan alan osuuskuntia, mikä asiasta suivaantuneiden tuottajien on syytä muistaa.
On totta, että maatalouden kannattavuus on parantunut kriisin aikana, kun kauppa ja teollisuus taipuivat hinnankorotuksiin ja somuskausien muutoksiin.
Oli tosin syytäkin. Ilman niitä kotimainen maatalous olisi nuukahtanut kohonneen energian ja rajusti kallistuneiden lannoitteiden hintojen alle tyystin.
Tällä hetkellä kohtalaisen hyvin kannattavia maatiloja kaikista tilosta on suhteellisen laajan konsensuksen mukaan noin 20 prosenttia. Saman verran on huomattavan huonosti kannattavia maatiloja. Loput ovat tältä väliltä.
Suhdeluvut ovat pysyneet suurin piirtein samoina ainakin viimeiset kymmenen vuotta. Silti alalta on poistunut huomattava määrä maatalousyrittäjiä.
Tästä kannattaisi erityisesti Pellervon taloustutkimuksen olla kiinnostunut. Miksi alan kannattavuus ei kohene enempää, vaikka poistuman voisi olettaa suuntautuvan juuri heikoimmin kannattaviin tiloihin.
Pystyvätkö kauppa ja teollisuus edelleen pitämään hintaohjauksellaan ruokaketjun ensimmäistä lenkkiä otteessaan ja ajamaan tilojen kannattavuuden ahtaalle, aina uudestaan ja uudestaan.
Itkemällä maatalouden tilanne ei koskaan kohene, sen verran kylmää markkinatalous aina on.
Nauruunkin on matkaa, mutta tyytyväiseen hymyyn voisi ruokaketjun tulonjakoa reiluuttamalla yhä useampi tuottaja yltää.
Tyytyväinen tilallinen on koko kansakunnan etu näinä ruokaturvan kannalta epävarmoina aikoina.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
