Hakkuutähteen keruun vaikutukset

Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 23.9.) oli otsikko ”Kuusikko sietää hyvin hakkuutähteen korjuuta”. Tämä otsikko ja jutun johtopäätökset eivät mielestäni kerro totuutta asiasta.

Jutun taustana oleva Jyrki Hytösen tutkimus koski avohakkuualalle perustetun taimikon kehitystä 30 ensimmäisen vuoden aikana. Tulosten mukaan hakkuutähteen keruun vaikutukset olivat pienemmät kuin esimerkiksi hallan tai muiden taimituhojen vaikutus.

Tuloksessa ei ole mitään yllättävää, koska tutkimus kohdistuu taimikkovaiheeseen. Tuolloin puuston kuutiokasvu ja sen myötä ravinteiden tarve on vähäinen. Vasta kun puusto on yli 12-metristä ja kuutiomäärä reilusti yli sadan kuution hehtaarilla, alkaa voimakas ravinteiden käyttö, ja niiden mahdollinen puutos voi näkyä.

Tuossa voimakkaan kasvun vaiheessa uutta puuta voi muodostua hehtaarilla jopa yli 15 kuutiota vuodessa, ja siihen tarvitaan runsaasti rakennusaineita eli ravinteita.

Eniten tarvitaan typpeä, jota poistuu etenkin kasvupaikalta vietävien oksien ja neulasten mukana, mutta merkittäviä määriä myös fosforia kaliumia, kalsiumia ja hivenaineita menetetään. Typpeä poistuu jopa toista sataa kiloa hehtaarilta eli yhden lannoituskerran eväät.

Kookkaamman puuston vaiheessa tehdyn hakkuutähteen keruun vaikutuksista on tehty yhteispohjoismaiset tutkimukset jo yli 20 vuoden ajalta. Niiden mukaan kasvu keruualoilla on vähentynyt voimakkaasti.

Keskimäärin hakkuualoilla keruun jälkeen männiköiden kasvu taantui neljä ja kuusikoiden viisi prosenttia ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla. Toisella kymmenvuotisjaksolla männiköiden tappio oli kahdeksan ja kuusikoiden peräti 13 prosenttia!

Pahimmassa tapauksessa voi kasvun menetys kuusikossa nousta kymmenvuotiskaudella 20 kuutioon.

Harvennushakkuuvaiheen hakkuutähteen keruu ei tietenkään ole täysin sama asia kuin avohakkuuvaiheen keruu, mutta viesti on selvä ja varoittava. Lopullisen tarkan tiedon saamiseksi Hytösen on jatkettava tutkimustaan vielä 20-30 vuotta.