Sähköinen asiakas
Heli Virtanen: Sähköinen asiointi on järkevää silloin, kun se säästää aikaa.8.6.201502:00
Kymmenen vuoden kuluttua joka toinen metsänomistaja on valmis myymään puuta sähköisesti, Metsä Group uutisoi viikko sitten.
Kuulostaa uskomattomalta! Ehkä lehteen päätynyt uutinen ei sittenkään kerro ihan kaikkea. Voisiko kyse olla pelkistä metsäpalvelusopimuksen tehneistä?
Metsänomistajien ikärakenne painottuu eläkeläisiin. Ja metsänomistajia on paljon. Vaikka pitkäänkin eläkkeellä olleet osaavat jo käyttää tietokonetta sujuvasti, uskoisin puukaupan olevan useimmille sen verran harvinainen ja taloudellisesti iso juttu, että siitä tahtoo sopia jonkun kanssa kasvokkain.
Sähköinen asiointi on kuitenkin muotia, siitä todisteena sen jatkuva yleistyminen.
Kun varaan aikaa työterveyslääkärille, voin kliksutella vapaan ajan internetin kautta. Sivun ylälaidassa näkyy pienellä präntillä puhelinnumero, josta ajan saa ilman kliksutteluja, yleensä myös jonottamatta. Todellakin soitan ajanvarausnumeroon!
Mielelläni myös soittaisin neuvolan terveydenhoitajalle, mutta puhelinajat on poistettu. Voin joko soittaa keskitettyyn ajanvaraukseen, jättää soittopyynnön ja jäädä odottamaan, kuulenko puhelimen soivan, kun neuvolantäti soittaa takaisin. Tai sitten voin kaivaa nettipankkitunnukseni esiin, kirjautua sähköiseen järjestelmään, seikkailla sekavalla sivustolla ja lopulta jättää neuvolantädille lyhyen viestin, johon saapuvan vastauksen joudun jälleen lukemaan samalta sivustolta.
Viestittely sujuisi paljon kätevämmin sähköpostilla, mutta se ei taida olla sallittua.
Sähköinen asiointi on järkevää silloin, kun se säästää aikaa. Useimmiten se ei säästä, ei ainakaan asiakkaan. Sivustot ovat huonosti suunniteltuja ja niillä joutuu seikkailemaan suhteettoman kauan, kunnes löytää etsimänsä.
Poikkeuksiakin on: Kirjaston lainat uusin mielelläni netin kautta, koska se säästää kirjastoon kävelemisen vaivan. Yllätyin myös, miten helppoa kotitalousvähennysten lisääminen veroilmoitukseen oli sähköisesti. Ilmeisesti viljelijöiden käyttämä Vipu-palvelukin toimi tänä vuonna melko moitteettomasti.
Ja taas toisaalta: Reissuvihkot ovat jääneet kouluissa historiaan. Opettaja välittää viestinsä oppilaiden vanhemmille Wilma-järjestelmän kautta, siis sähköisesti.
Ystäväni, jolla on ensimmäisen luokan päättänyt lapsi, kertoi, että Wilmaan on kirjauduttava useita kertoja viikossa. Sen kautta voi selvitä, että koulu alkaakin perjantaina tuntia tavanomaista aikaisemmin. On vanhemman vika, jos hän ei jaksa kirjautua palveluun heti viestin saavuttua ja lapsi saapuu sen takia kouluun seuraavana päivänä tunnin myöhässä.
Tiedotteet on kuulemma vielä mahdollista saada paperisina, mutta ystäväni ei halua olla luokan ainoa vanhempi, joka vaatii erityiskohtelua. Minä kyllä vaatisin!
Yksi huippukeksintö odottaa vielä yleistymistään. Helsingin Sanomat uutisoi muutamia viikkoja sitten, että sähköisen viestinnän järjestelmää Muksunettiä kokeillaan pääkaupungin päiväkodeissa.
Tiettävästi vanhemmat vievät lapsensa päiväkoteihin aamuisin ja hakevat sieltä pois iltaisin. Tiettävästi päiväkodeissa on henkilökuntaa aamusta iltaan.
Minkä ihmeen takia viestit päiväkodintädeiltä äideille eivät voi kulkea suullisesti? Tai vaikka vanhanaikaisilla paperilapuilla, jos haluaa olla varma, että asia ei unohdu?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
