Iiris-rukka, Särkänniemen kohukyyttö voi hyvin

Iiris-kyyttö poiki Särkänniemessä 30. kesäkuuta. 

En malta olla sekaantumatta Särkänniemen Iiris-kyytön ympärillä syntyneeseen kirjoitteluun (IL 26.6. ja MT 8.7.).

Olen tämän Iiris-rukan omistaja, ja vastaan viime kädessä Iiriksen hyvinvoinnista, vaikka Iiris on viime vuodet kesäisin lomaillut Tampereen Särkänniemen Koiramäessä.

Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja Maija Raatikainen on ottanut tehtäväkseen Iiriksen hyvinvoinnista huolestumisen. En tiedä, mikä hänen edustamansa liiton virallinen politiikka on, mutta yleensä meillä täällä maalla on tapana ottaa yhteyttä asianomaisiin, jos jokin asia mieltä painaa, eikä lähteä lehtien sivuille asioista retostelemaan.

Minulle soitettiin Iltalehden kirjoittelun jälkeen, mutta en lehteä mistään saanut, enkä vajaavaisuuttani kirjoitusta netistäkään löytänyt. En siis voi sitä suoraltaan kommentoida.

Itse olen kasvattanut karjaa runsaat 25 vuotta lääkärintyöni ohella. En osaa arvioida vapaaehtoisen eläinsuojeluneuvojan kompetenssia ammatillisella tasolla, mutta neuvojan tehtävänä, ainakin työnimikkeen perusteella, tulisi olla neuvoa, ei laukoa yksittäistä tapausta koskevia mielipiteitään julkisuudessa.

Menneitten 25 vuoden aikana ja runsaan 100 kyyttöpoikimisen jälkeen olen vakuuttunut, että lehmä hyvin pitkälle pystyy säätelemään poikimisajankohtansa. Noin 95 prosenttia poikimisista on tapahtunut yöaikaan eli olen aika vakuuttunut, että Iiriskin olisi voinut järjestää poikimisensa yöksi, jos tilanne häntä olisi ahdistanut.

Aiempikin poikiminen Tampereella tapahtui päivällä. Kotona Iiris sen sijaan poiki ensimmäisen vasikkansa yöllä.

Maija Raatikainen arvosteli myös sitä, ettei Iiriksellä ollut mahdollisuutta poikia lajitovereittensa kanssa. Todellisuudessa lehmät, ainakin kyytöt, vetäytyvät eroon muusta laumasta poikiakseen, ja vastapoikineet voivat toisinaan joutua todella aktiivisesti ajamaan pois uteliaita lajitovereitaan, jotka pyrkivät tutustumaan uuteen tulokkaaseen.

Lehmälle lajityypillisestä ympäristöstä huolestuminen on Iiriksen tapauksessa mielestäni lähinnä traagista hempeilyä ja asiaan paneutumattomuuden osoitus. Kuinka moni navetta robotteineen ja betonilattioineen on lehmälle lajityypillinen ympäristö?

Suurin osa pihattojen lehmistähän ei pääse laitumelle koskaan. Hiekka on monissa tutkimuksissa todettu hyväksi lehmän makuualustaksi, ja kävelypohjana se on varmasti parempi kuin aina kostea betonilattia.

Tavanomaisin tapa hoitaa pikkuvasikoita on pitää ne yksilökarsinoissa alkujuoton ajan. Tämän jälkeen ne kasvatetaan ryhmäkarsinoissa.

Iiriksen vasikka, joka sai nimekseen Myrskyluodon Maija, tulee olemaan yhdessä emonsa kanssa kesäkauden Koiramäessä ja palaa emoineen kotitilan laitumille ja on ulkona ehkäpä lokakuun lopulle.

Ihmisistä poiketen eläimet eivät ole ulkona toistensa jälkeläisille mitenkään vaaraksi ja Iiris on ainakin aina aikaisemmin sopeutunut omaan laumaansa kolmen kuukauden tauon jälkeen ongelmitta. Sopeutumiseen on kulunut noin 15 minuuttia.

Jos Maija Raatikaista asia huolestuttaa, hän voi mielihyvin tulla katsomaan Iiriksen ja Maijan kotiutumista syksyllä. Toivottavasti hän ehtii siitä myös raportoida lehdistössä.

Melua ja ääntä Tampereella riittää. Enemmän minua kuitenkin huolestuttaa lääkärinä ihmislasten altistuminen melulle ja kaupunki-ilman saasteille kuin se, että Iiris viettää siellä 3 kk kesässä.

Koiramäki on minun mielestäni ihana keidas keskellä kaupunkia, eikä Iiriksen tehtävä siellä ole olla poikiva luonnon ihme vaan elävä muistutus entisestä elämästä, josta aika moni on pahasti vieraantunut.

Iiriksen edellinen lehmävasikka, joka syntyi Koiramäessä, elelee nykyään Ahvenanmaalla. Meillä on kotikielenä venäjä, mutta pyrimme puhumaan Kielolle ruotsia, ettei muuttoahdistus uuteen kieliympäristöön olisi tullut liian suureksi. Hyvin kuuluu sopeutuneen.

Jos jokin asiantunteva taho pystyy vakuuttamaan, että Iiriksellä on huono olla Koiramäessä, otan sen sieltä välittömästi kotiin. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että Iiriksen ja Myrskyluodon Maijan on siellä hyvä olla.

Näillä näkymin ainakin Iiris tulee ensi kesänäkin lapsia ilahduttamaan Koiramäkeen.

Lasse Rantala

Kisko