Läheisverkosto on lapsen tuki

Huostaan otetut lapset voivat vain harvoin palata omaan kotiinsa, vaikka lapsen huostaanotto ja sijoittaminen kodin ulkopuolelle on lain mukaan tarkoitettu aina väliaikaiseksi toimenpiteeksi ja tavoitteena on, että lapsi voi palata perheensä luo.

Lapsen mahdollisuus kasvaa oman perheensä kanssa samoin kuin perheen yhdistäminen sijoituksen jälkeen ovat suuria haasteita koko lastensuojelutyölle. Vuonna 2013 SOS-Lapsikylässä päättyneissä sijoituksissa 34 prosenttia lapsista kotiutuikin takaisin omille vanhemmilleen, mitä voidaan pitää kohtuullisen hyvänä tuloksena, muttei vielä riittävänä.

Vaikka perheen yhdistäminen ei aina olisikaan mahdollista, on tärkeää tehdä yhteistyötä lapsen läheisten kanssa. Kun sijoitus päättyy, läheisverkosto on usein lapsen ainoa tuki ja turva.

SOS-Lapsikylässä on alettu kiinnittää erityistä huomiota perheiden kanssa työskentelyyn ja perheiden tukemiseen lapsen sijoituksen aikana.

Sosiaalityöntekijämme Sonja Vanhanen haastatteli viime vuonna toteuttamassaan tutkimuksessa SOS-lapsikyliin sijoitettuja lapsia ja heidän läheisiään.

Vanhasen tutkimuksen mukaan vanhempien erityisasema lasten verkostoissa on ilmeinen. Vanhemmat koettiin elämän tärkeimpinä henkilöinä silloinkin, kun he olivat pitkiä aikoja poissa lapsen elämästä.

Vanhemmat puolestaan kokivat usein jäävänsä lapsen huostaanoton jälkeen yksin eikä heillä yleensä ollut oikeaa tietoa perheen jälleen yhdistämisen mahdollisuuksista, vaikka se heillä toiveena säilyikin.

Vanhemmilla on halu toteuttaa vanhemmuuttaan siitä huolimatta, että lapsi ei voi asua heidän luonaan.

Samalla kun lasta autetaan, olisi huostaan otetun lapsen vanhemmille luotava polku heidän kuntouttamisekseen ja auttamisekseen.

Vain tukemalla riittävästi koko perhettä lapsen kotiuttamistavoite voidaan saavuttaa.