Asemalla istun enkä muuta voi

Tulevaisuudessa voi matkustaa yhdellä lipulla, joka käy niin junassa, linja-autossa, taksissa, laivassa ja mitä näitä onkaan. Sellaista hanketta liikenneministeri Anne Berner maalaili viime keväänä.

Ajatus on hieno. Suurin ongelma ei kuitenkaan ole tarvittavien lippujen määrä, vaan eri liikennevälineiden aikataulujen yhteensopimattomuus.

Tässä asemalla istun enkä muuta voi. Aikaa on puolisentoista tuntia ja aseman sisätilat kiinni.

Lähtisin kaupungin keskustaan puolen kilometrin päähän, ellei olisi raahattavana matkatavaraa. Sitä paitsi sataa; tässä on sentään räystäs suojana.

Jostain syystä linja-autot eivät useinkaan lähde tai tule sopivasti junan aikatauluun nähden. Se ei tunnu sattumalta.

Harkittua se on, ja harkinnan tehneiden kannalta hyvinkin perusteltua. Linja-autoja ja junia liikuttavat eri yritykset, ja ne haluavat pitää matkustajan omanaan koko matkan.

Pohjolan Liikenne tosin kuuluu VR-konserniin, mutta omille matkoilleni ei ole osunut edes sen ja junien yhteistyötä.

Maalla avainasemassa ovat linja-autot. Niitä tarvitaan, jotta pääsee kaupunkiin, josta lähtevät kaupungista toiseen pysähtymättä kiitävät junat ja pitkän matkan linja-autovuorot.

Linja-autoyhtiölle on edullista, että kaupungista lähtee saman tien linja-auto, mutta junaa joutuu odottamaan. Ja jos tulee junalla takaisin, näkee kotia kohti lähteneestä linja-autosta enintään perävalot.

Junaa suosivana ja linja-autoja tarvitsevana toivon, että yhden lipun taktiikasta tulee myös lyhyiden odotusten taktiikka.

Matkustan usein julkisilla kulkuvälineille niin lähelle kuin pääsen entisen Itä-Suomen läänin keskipistettä Varkauden, Kuopion ja Joensuun kolmion keskellä.

Lähimpänä, 21 kilometrin päässä, pikavuoro pysähtyy Karviossa. Sinne pääsen jo nyt yhdellä lipulla, kunhan istun samassa linja-autossa liki kuusi tuntia.

Mielelläni matkustan kuitenkin junalla Varkauteen ja vaihdan siellä linja-autoon. Jokunen vuosi sitten vaihtoaikaa oli perjantai-iltana vain viisi minuuttia. Se riitti hyvin, kun aseman palvelut olivat siihen aikaan joka tapauksessa kiinni.

Nyt vaihtoaikaa on 47 minuuttia perjantai-iltana ja tunti ja 23 minuuttia lauantaiaamuna.

Paluumatkalla, jos haluan vaihtaa junaan, minulla on kaksi vaihtoehtoa. Ehdin varmasti, kun tulen linja-autolla asemalle 2,5 tuntia ennen junan lähtöä.

Tai voin ottaa riskin ja yrittää ehtiä linja-autolla, jonka saapumisaika on prikulleen samalla minuutilla kuin junan lähtö. Ehdin, jos linja-auto on 2 minuuttia etuajassa tai juna saman verran myöhässä.

Ellen ehdi, junia ei enää mene. Voin kuitenkin nöyrtyä palaamaan linja-autoon ja ostaa lipun loppumatkalle.

Periaatteessa voisin matkustaa myös Kuopioon ja sieltä linja-autolla Tuusniemen kirkonkylään, 34 kilometrin päähän määränpäästäni. Käytännössä teen niin harvoin.

Perjantai-iltana aikaisin juna, johon voisin töistä ehtiä, on Kuopiossa 12 minuuttia myöhemmin kuin viimeinen linja-auto on lähtenyt. Lauantaiaamuna linja-auto on lähtenyt 39 minuuttia aikaisemmin ja seuraavaa saa odottaa liki 2,5 tuntia.