Ruokakaupasta tuli ylijäämäväen työpaikka

Mielipide

2.8.201702:00

Kolumni

Juhani Reku

Jos et osaa kirjoittaa yhtään lausetta ymmärrettävää suomea, ryhtyisitkö toimittajaksi? Et.

Entä jos et ymmärrä mitään ruuanlaitosta ja herkkuruokasi on "paljon", voiko ruokakauppa olla työpaikkasi? Ei.

Sellaisen ihmisen ei pitäisi olla töissä ruokakaupassa, joka ei ole aidosti kiinnostunut ruuasta ja ruuanlaitosta.

Siitä huolimatta ruokakaupoista on tullut juuri tällaisia ylijäämätyöpaikkoja. Niihin päästäkseen ei tarvitse tietää, millaisista aineksista syntyy hyvä ateria tai miten leivotaan maukas leivonnainen.

Kesän aikana tuli taas kierrettyä lukuisissa kaupoissa Pirkanmaalla, Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla. Ei hyvältä näyttänyt.

Ikaalislaisessa K-kaupassa lihatiskin myyjällä ei ollut aavistustakaan, milloin hänen myymänsä liha on tullut kauppaan, kauanko se on tiskissä pötköttänyt ja miten kauan sitä uskaltaa vielä kotona säilyttää.

Hyvä että tiesi, mitä oli myymässä. Kankaanpääläisessä S-marketissa palvelutiskin myyjä kurkki tuotteiden nimilappuja tietääkseen, mitä oikein olin niistä ostamassa.

Tuskin oli kalatiskin antimia edes itse maistanut. Kun kysyi vinkkiä, mikä sopisi kahden jo valitun seuraan kolmanneksi, tuloksena oli päänpudistelua: "Jaa-a, mitä mää sulle nyt sitten myisin".

Toisaalta oli loman ansiosta luksusta edes päästä palvelutiskille. Nehän ovat auki vain päivisin. Kun normaalin työpäivän jälkeen ehtii kauppaan, tiski on pantu jo kiinni.

Muistan lapsuudestani vielä hyvin kotikaupunkini pikkumarketin kauppiaan ja hänen laadukkaan lihatiskinsä. Kauppias suhtautui intohimoisesti työhönsä ja valikoima oli sen mukainen – jopa 1980-luvulla, jolloin ei eletty nykyisenkaltaisessa yltäkylläisyydessä.

Kauppias itse ei ollut myymälänsä ainoa ruuan asiantuntija. Hänen tiiminsä oli juuri sitä, mistä nykyisin tunnetaan enää yksi kauppaketju.

Kesän ehdottomasti tyrmäävimpiä hetkiä oli se, kun S-ryhmä tiedotti ostaneensa Stockmannin herkkuosastot.

Herkkujen solahtaminen S-ryhmän kitaan järkytti syvästi monia muitakin kuin minua. On myös hyvin kuvaavaa, että lukemattomissa keskusteluissa niin netissä kuin kasvokkainkin juuri kukaan ei kertonut olevansa huolissaan valikoimasta.

Kaikki olivat huolissaan palvelusta.

Niistä hetkistä, kun palvelutiskin myyjä vuolaasti kertoo parhaat neuvot myymänsä kalan valmistukseen. Tai neuvoo, mistä hyllystä löytää parhaat lisukkeet lihalle. Häkellyttävää oli sekin, kun juustotiskin sveitsiläissyntyinen myyjä kertoi unelmakseen vierailla rakastamiaan tuotteita valmistavassa pirkanmaalaisessa pienjuustolassa – siellä kotikaupungissani.

Jos S-ryhmä ei ole rekrytoinneissaan tähänkään asti satsannut asiantuntemukseen, miksi se tekisi niin jatkossakaan?

S-ryhmä kiirehti ostoksensa jälkeen vakuuttelemaan, että Herkkujen taso säilyy mutta hinnat laskevat.

Oikeasti ketjulla olisi nyt mahtava paikka kääntää tilanne päälaelleen: sehän osti palveluosaamisen ykkösen. Miksei se ottaisi sieltä oppia koko ketjuun, kaikkialle Suomeen? Hyvän palvelun ei tarvitsisi olla vain isojen kaupunkien etuoikeus.

Ässällä olisi tilaisuus näyttää, että se näkee laatua muussakin kuin pahviin pakatuissa Tesco-tuotteissa.

Vaan taitaapa edessä olla silti vain Herkkujen palvelun "halpuuttaminen".