Tohtori Vaaran teesit – soppiiko eppäillä?
Tohtori Lauri Vaaran laaja yliö (MT 15.6.) metsäalan ongelmista näyttää omien lasieni läpi vallan toiselta. Pihkantuoksuinen työ on näyttänyt arjen mahdollisuudet perin juurin toisin.
Hevos- ja maataloustraktoriaikakausi yleisessä puun korjuussa on auttamattomasti historian havinoissa niin tuotoksiltaan kuin toimintavarmuudeltaankin. Siihen ei ole laajassa mitassa paluuta.
Nykyajan maataloustraktoreista ei ole ollut metsäkäyttöön kymmeniin vuosiin.
Suojaamattomat ja kalliit muovikuoriset traktorit ilman arvokasta lisälaitevarustusta eivät kuitenkaan ratkaisevasti paranna maastokelpoisuutta niin, että puut lähtisivät varmasti liikkeelle louhikoista, soilta, rinteiltä tai paksusta lumesta. Ja kun ei lähde, nykyaikaisen metsätraktorin tuotos suhteessa arpapeliin on 100 prosenttia suurempi.
Esitetyn laskelman 40 000 maatilayrityksen 400 miljoonan euron elinkeinotulo puiden ajosta olisi 10 000 euroa tilaa kohti. Sillä pitäisi kerätä puolentoista tuhannen motin harvennuspuut! Esitetty 20 prosentin kustannussäästö kääntyisi – ja vielä riittämättömänä – juuri päinvastoin.
Mikä on tämän talouslaskelman todellinen tuottavuus peltokäytöltä metsään siirtyvälle lisäansiorypemiselle? Käyttöaste itse traktorille kyllä nousisi, mutta entäpä muun rekvisiitan ja tulos viivan alle? Muutenkin jo suuriksi kasvaneet tilat painivat työvoiman saatavuusongelmien kanssa, vai isännätkö sinne joutaisivat?!
Pokasahalla tehdessä päälle käyvä lumituisku ei ehkä kerkeäisi piilotella satoja motteja hangen alle. Kun verrataan esimerkiksi traktorilla lumiurakointia, siinä palikat ovat jo eri tavalla kohdallaan.
Metsäteollisuus toimii maailmanlaajuisilla markkinoilla, jossa lankkua kysytään ympäri vuoden. Viime vuosien talvet ovat kutistuneet 2–3-kuisiksi. Jos lumivarastointi ratkaisisi hinnallaan kesäkorjuun ongelmat, se törmäisi muihin mahdottomuuksiin, joita on turha edes luetella.
Mahdoton, vain talvikautinen puunkorjuu törmäisi jo logistisiin kuljetuksen ja varastoinnin ongelmiin. Se olisi yhtä tuottamatonta kaaosta kuin jatkuvan kasvatuksen opit puuntuotannon alalla.
Puunmyynti ei ainakaan parane lisäämällä korjuukustannuksia esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen keräilytaloudella. Monin julkaistuin tutkimustuloksin ja artikkelein on todistettu ja loogisesti todettu nykyisen kaltainen (pois lukien lypsävän lehmän ampuminen) metsänkäsittely parhaiten tuloksia tuottavaksi.
Siinä kaikki eri toimenpiteet oikea-aikaisesti suoritettuna takaavat enemmän tai vähemmän plus-merkkisen tuloksen.
Jukka Timonen
Nurmes
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
