Rahkasammal kasvaa, turve ei

Suomme syntyivät viime jääkauden jälkeen. Eikä soistuminen ole vielä välttämättä kaikilta osin pysähtynyt. Soista ennen viime jääkautta ei ole paljoa tietoa. Suomen soissa on arvioitu olevan enemmän energiaa kuin Norjan öljyssä. Sehän onkin jo ehtymään päin. Lisäksi Suomen turvevarat ovat maan pinnalla. Norjan öljy taas syvällä meren pohjassa. Huolimattomalla turpeennostolla on haitallisia ympäristövaikutuksia, mutta ”meriöljyllä” riskit ovat todella mittavat.

Ympäristölautakunnan varajäsen Kimmo Klemola (vihr.) Lappeenrannasta väitti Suomen turvevarojen kasvavan neljä terawattituntia (TWh) vuodessa. Aiemmin olen kuullut kasvun olevan vuodessa noin 37 TWh.

Selvennyksenä sanottakoon, ettei turve kasva. Se on pitkälti kuollutta ja vähähappisessa tilassa maatunutta elävän rahkasammalen alaosaa. Se ei yhteytä. Mutta elävä yläosa yhteyttää ilman hiilidioksidia auringon valon avulla ja voi kasvaa jopa senttejä vuodessa. Rahkasammal hyödyntää alaosaansa (turvetta) happamana kasvualustana. Näin suo kerrostumalla kasvaa kuin valtamerten korallit.

Turve siis varastoi hiilidioksidia. Tyhjiin kuorittu turvesuo alkaa tuottaa uutta biomassaa rahkasammalen siirtoistutuksilla, siis ”viljelyllä”. Vettä on vain oltava.

Suomi tuo polttoaineita lähes 10 miljardilla eurolla vuosittain. Vaihtotaseemme on vakavasti vajaa. Liuskekaasu on romahduttanut turpeeseen saastuttajana verrattavan kivihiilen hinnan. Mutta kivihiili on tuontitavaraa.

Valtiontalouden takiakin joudumme käyttämään huomattavasti nykyistä enemmän biopolttoaineita. Siis myös puuta ja biokaasua ynnä muuta. Siihen tarvitaan kotimaista tukeakin. Kotimaisen energian hyödyntäminen tuo työtä ja vakauttaa valtion taloutta. Turpeennosto voitaisiin keskittää päästösyistä valtaosin ojitetuille soille.