PERHEYRITYS TÄHTÄÄ TULEVAISUUTEEN

Mielipide

16.11.201115:00

Kolumni

Riitta Mustonen

Perheyrityksissä jaksetaan katsoa yksittäisten lamojen ohitse tulevaisuuteen, sanoo Perheyritysten liiton toiminnanjohtaja Matti Vanhanen. ”Yrityksen sisällä on hiljaista tietoa siitä, miten ennenkin on hyvinä ja pahoina päivinä menetelty.”

Perheyrityksissä ajatellaan usein, että yritys on saatu edellisiltä polvilta ja se on vain lainassa lapsilta. Tavoitteena on jatkuvuus. Yritystoiminnan sisältö ja toimialat saattavat muuttua, mutta osaamista ja pääomia käytetään uuden toimialan kehittämiseen.

Vanhanen on huomannut yhdessä eurooppalaisten kollegoiden kanssa, että syvälle maaseudulle investoivat yritykset ovat yleensä perheyrityksiä, kun taas monikansalliset yritykset hakevat toimipaikkansa metropolialueilta.

”Perheyrityksillä on vahva kotipaikka- ja maakuntaidentiteetti. Siinä ei aina katsota neljännesvuoden tai edes vuoden tulosta, vaan laajempaa kokonaishyvää. Halutaan kehittää omaa seutua.”

”Toinen perheyritysten voima on kasvollinen omistajuus. Omistaja on ihminen, joka vastaa toiminnasta hyvinä ja vaikeina päivinä.”

Uusista yrityksistä suurin osa on perheyrityksiä samoin kuin kaikista Suomen yrityksistä. Monet ovat ensimmäisen polven yrittäjiä, jotka eivät vielä miellä itseään perheyrittäjiksi. On kampaajia, autonasentajia, hierojia, seppiä.

Valitettava tilastollinen totuus on, että noin puolet perheyrityksistä jää lyhytikäisiksi. Vain viidennes on jäljellä kahdenkymmenen vuoden päästä.

”Jos yritys elää niin pitkälle, sillä on jo jatkuvuutta ja se alkaa miettiä tulevaa. Löytyykö jatkaja perheen sisältä? Seuraavan viiden vuoden aikana Suomessa noin 40 000 yritystä on sukupolvenvaihdoksen edessä. Niissä on viisituhatta sellaista, jotka työllistävät yli kymmenen henkeä”, Vanhanen toteaa.

Perheyritysten liitto kampanjoi nuoria jatkamaan yritystoimintaa, sillä suurin este sukupolvenvaihdoksille on Vanhasen mukaan henkinen: ei ole halua ottaa riskiä ja vastuuta työpaikoista, etenkin, jos on jo kouluttautunut toiselle alalle.

”Maatalouden sukupolvenvaihdoslainoissa on ikärajat, mutta muussa yritystoiminnassa ei ole. Siksi yritykset luovutetaan monesti aika myöhään seuraavalle sukupolvelle, jolla saattaa olla jo oma ura pitkällä. Jatkaminen ei ole itsestään selvää.”

Perheyrittäjiä harmittaa erityisesti perintö- ja lahjaverolainsäädäntö, joka vaikeuttaa yritysten siirtymistä sukupolvelta toiselle.

”Hyviäkin yrityksiä uhkaa mennä pääomasijoittajien omistukseen, jolloin yrityksen jatkuvuus on epävarmaa”, Vanhanen arvioi.

Perheyritysten liitto onkin esittänyt Ruotsin mallin mukaista käytäntöä, jossa omaisuuden arvon nousua koskeva vero perittäisiin omaisuuden myyntivaiheessa, jolloin omistajalla on käteistä rahaa, eikä sukupolvenvaihdoksessa, jolloin veroraha joudutaan irrottamaan ylimääräisinä osinkoina yrityksestä.

”Valtio saisi yhtä paljon rahaa kassaansa tälläkin tavalla. Muutos helpottaisi myös metsätilojen sukupolvenvaihdoksia.”

Vanhanen huomauttaa, että osuuskunnissa ei ole vastaavaa verottajan suoneniskua joka 25. vuosi. ”Toiminnan jatkuvuus on etu, mutta siihen sisältyy tällainen ylimääräinen rasite.”