Pöyristelystä ratkaisujen etsimiseen
Vihreänä viljelijänä kauhistelen toisinaan puolueeni edustajien kommentointia maatalouskeskustelussa. Oman etujärjestöni MTK:n ja monen muun maatalouskeskustelijan reaktiot vihreiden puheenjohtajan Ohisalon kommenttiin maatalouden ilmastopäästöistä herättivät minussa vielä suurempaa kauhua: olemmeko viljelijöinä aivan itse ohjaamassa itsemme sivuraiteelle ilmastokeskustelussa?
Huolimatta tuotantotekniikan kehittymisestä ja monien eturivin viljelijöiden ponnisteluista maataloussektorin ilmastopäästöt eivät kokonaisuutena ole pienentyneet. Tämä käy selkeästi ilmi maamme alan tutkijoiden luvuista.
Miten näin on päässyt käymään? Viljelijän kvartaali on neljännesvuosisata, eikä tuotantoa pysty edes EU- ohjelmakauden seitsemän vuoden aikana ratkaisevasti muuttamaan. Maatalouden tähänastinen tukijärjestelmä ei ole juurikaan suuntautunut ilmastonmuutoksen torjuntaan. Näistä faktoista olisi voinut muistuttaa.
Maatalous vaatii ympäristöohjauksen näkökulmasta pienten purojen politiikkaa eli talousohjausta, ei keskitetysti annettuja tuotantokäytäntöjä. Koko maahan sovellettavissa oleva ja helposti valvottava säännöstö ei ole mikään helppo tehtävä.
Olin pari vuotta sitten työryhmässä laatimassa vihreiden maatalouspoliittista ohjelmaa. Siinä ehdotetaan muun muassa eläinpalkkioiden suuntaamista enemmän nurmiviljelyyn tavalla, joka kannustaisi toisaalta nurmiviljelyyn Vilja-Suomessa ja peltoviljelyn monipuolistamiseen Karja-Suomessa. Näin edistettäisiin maksimaalisesti hiilen varastointia peltomaahan ja monipuolisen viljelykierron tuottamaa, ekologisesti kestävää satotason nousua.
Tasapainoista viljelyä harjoittavat viljelijät hyötyisivät mallistamme myös taloudellisesti. Sen sijaan MMM:n cap-esitys tulevalle ohjelmakaudelle on ilmastonäkökulmasta vailla kunnianhimoa. Täsmäviljelyhärpäkkeiden sijaan digitaalisuutta voitaisiin edistää valvomalla ja palkitsemalla kasvipeitteisyydestä satelliittikuvien perusteella.
Ministerit Ohisalo ja Mikkonen ovat korostaneet ratkaisukeskeisyyttä myös maatalouden ilmastotoimissa. Lähtökohtana olevia faktoja ei kannata kiistää.
Käsillä oleva tulevan EU-ohjelmakauden politiikan laatimisen loppukiri on harvoin käsillä oleva tilaisuus yhdistää ilmastotoimien sovittamista maatilojen kannattavuuteen.
Petri Leinonen
Tornio
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

