
Navetan uudet kuviot
Vanha navetta sai uudet asukkaat, kun se kunnostettiin asunnoiksi ja autotalliksi.
TEKSTI: Riitta Mustonen KUVAT: Esa Mustonen
Kahden vuoden urakka
Ostimme vanhan maalaistalon pihapiireineen vuonna 1995 ja muutimme Helsingistä Porvooseen. Asuinrakennus oli remontoitu, mutta navetta seisoi alkuperäisessä kunnossa: vanha osa 1920- ja uudempi 1960-luvulla rakennettu.
Aikoinaan navetassa oli ollut lypsykarjaa, sikoja, kanoja ja lampaita, mutta meillä se toimi lähinnä varastona ja harrastuseläinten kuten kesälampaiden, kanojen ja kanien suojana.
Mietimme, mitä tekisimme navetalle. Miehellä oli hinku rakentamiseen, ja hän voisi ottaa töistä vuorotteluvapaata sitä varten.
Hevostalli? Emme harrasta hevosia. Aamiaismajoitustilat? Ei ole voimia ottaa toista työtä. Pieni kaksio kasvaville nuorille tai isovanhemmille – siinäpä ideaa.
Nälkä kasvoi syödessä. Maalämpöpumput alkoivat yleistyä, ja koska sellainen on iso investointi, asunnon pitäisi olla vähintään sataneliöinen. Tutut rakennusarkkitehdit piirsivät pohjat, ja välillä esillä oli jopa kaksikerroksinen asunto, kun navetanvintiltä on niin hulppeat näkymät.
Lopulta päädyttiin siihen, että 200 neliön suuruiseen navetan alakertaan tulee 108 neliön kolmio ja 27 neliön yksiö, jonka voi halutessaan yhdistää isompaan asuntoon. Molemmat pannaan vuokralle, ja jos neljästä lapsesta joku joskus haluaa asua lapsuudenkodissaan, voimme itse muuttaa eläkepäivillä navettaan.
Lisäksi rakennetaan lämmin autotalli ja varasto omaan käyttöön. Navetan yliset pysyvät kylmänä varastotilana.
Uusia naapureita Vanhan remontoiminen vaati huomattavasti enemmän työtä kuin olimme osanneet aavistaa. Vuorotteluvapaa loppui, mutta sen jälkeen työ jatkui iltaisin ja viikonloppuisin niin, että tupaantuliaisia päästiin viettämään syksyllä 2003.
Mies jäi yhdeksän kuukauden vuorotteluvapaalle ja remontti alkoi keväällä 2002.
Navetan ulkonäkö haluttiin säilyttää mahdollisimman alkuperäisenä, joten vanhat betonitiiliseinät ja punamultainen lautaverhoilu jätettiin ennalleen. Puurakenteinen kuivalantala ja betoninen säilörehutornin pohja purettiin ja itäseinälle rakennettiin uusi harjakattoinen kuisti. Ikkunat ja ovet uusittiin.
Asuinrakennuksessa huonekorkeuden pitää olla 240 senttiä, mikä aiheutti paljon ylimääräistä vaivaa. Vanhat lattiat piti madaltaa, mikä ei kuitenkaan onnistunut alla olevan lietesäiliön kohdalla. Siispä siihen osaan sijoitettiin keittiö, eteinen ja pesutilat, joissa korkeusvaatimus ei ole yhtä tiukka.
Lietesäiliö tyhjennettiin, ja siitä tuli niin sanottu tekninen tila.
Navettaremontti kesti lopulta kaksi kertaa kauemmin ja maksoi kaksi kertaa enemmän kuin ennakkoon laskimme. Pieniä viimeistelytöitä riitti vielä muutamaksi vuodeksi eteenpäin.
Navetta-asuntojen vuokrauksen annoimme välittäjälle. Isommassa asunnossa on jo viidennet vuokralaiset, mutta yhtään kuukautta asunto ei ole ollut tyhjillään.
Vanhin tyttäremme harjoitteli itsenäistymistä yksiössä lähes neljä vuotta, ja sen jälkeen yksiökin on ollut vuokralla.
Vuokralaisten myötä pihapiiriin on tullut elämää, ja yhdestä vuokralaisperheestä tuli meille hyvät ystävät.
Suurin ilo itsellemme oli se, että saimme lämpimän autotallin.
Ja onhan ryhdikästä ja hyväkuntoista rakennusta pihapiirissä kauniimpi katsella kuin hiljalleen rapistuvaa autiota majaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

