Kakkua, karaokea, hodareita ja vihreiden vierasmaalainen orava – eduskuntaryhmät kestitsivät toisiaan ja mediaa, mutta yksikään ei tarjonnut lanttulaatikkoa

Marko Kilpi kokoomuksen nakitusvuorossa. Kuva: Eija Mansikkamäki

Mielipide|Politiikka

16.11.202218:15

Kolumni

Eija Mansikkamäki

Eduskuntaryhmät pääsivät pitämään pitkästä aikaa pikkujoulujaan, tai siis toimittajaglögejä, tiistai-iltana. Itse asiassa ensimmäistä ja mitä todennäköisimmin viimeistäkin kertaa tällä vaalikaudella. Vaalit näet pidetään 2. huhtikuuta, niukinnaukin aprillipäivän jälkeen.

Kahteen kertaan kemut kaatoi korona, vuonna 2019 kaksi kuolemantapausta. SDP:n Maarit Feldt-Ranta ja keskustan Antti Rantakangas menehtyivät marraskuussa 2019 viikon sisällä.

Nyt viini virtasi ja musiikki soi neljän vuoden edestä, ja kuokkiminen sujui sopuisasti yli ryhmärajojen.

Poropiirakka kuuluu pikkujouluun, tuumasivat napapiiriteemalla juhlineet demarit. Kuva: Eija Mansikkamäki

SDP:n ryhmähuoneeseen johdattivat iloisenpunaiset Tervetuloa Napapiirille -monisteet. Perillä odottivat viinipönikät, piparit ja notkuva piirakkabuffet, josta ei poroakaan puuttunut. Sormiruokana mentiin.

Lappi-teemalla ei kuulemma ollut mitään tekemistä hallituksessa jumissa olevan saamelaiskäräjälain kanssa. Pikemminkin joulun, joka on lahjojen antamisen aikaa. ”Mutta kehysten puitteissa”, ryhmä huomautti.

Ainakin runsas tarjoilu pysyi varmasti ryhmän omien menokehysten sisällä, sillä Sibelius-Akatemiasta lainattu bändi soitti nuoruuden innolla niin korkealta ja kovaa, että pikkujoulutoveristo siirtyi tarjoilujen ääreltä käytävälle suhmuroimaan.

Illan edetessä äänekkyys ei haitannut vaan pani punanuttujen varpaat vipattamaan.

Joulu ilman puuroa on kuin – joulu ilman puuroa. 

Keskustan huoneeseen ohjasi monistekokoa reilusti suurempi Puuroa ja glögiä -kyltti. Riisipuuro toi tunnelmaa, vaikka mantelista ei ryhmäjohdolla ollutkaan varmuutta. Kaikki pitäisi vieraiden lusikoida, että asia selviäisi.

Tiskillä oli myös luumusoppaa ja maustekakkua ja lauluäänen avaamiseksi rommia, vodkaa ja konjakkia, VSOP. Musiikkitarjontana oli nimittäin keskustalaisten oman enkelikuoron veisaama Sotemaa.

Musiikki on parasta itse tehtynä, tuumi keskusta ja teki Sotemaan. Viisu veisataan Joulumaan sävelin. Kuva: Eija Mansikkamäki

Ryhmäpuhuja paljasti juhlapuheessaan oivalluksen: lapsen joulunodotuksessa ja kansanedustajan elämässä on paljon yhteistä. Toiveet ja odotukset ovat korkealla, mutta jossakin vaiheessa iskee totuus: pukkia ei olekaan.

Paketteja voi silti tulla, osa mieluisampia, osa jotakin muuta. ”Tärkeintä on rauha”, loihe lausumahan ryhmä, jota on viime viikkoina pidetty hallitusräyhääjänä. Ehkä tarjolla olut Lapland-olut vihjaili saamelaissovittelusta?

Vihreiden hämyisessä ryhmässä oli tarjolla illan parhaat piparit eli suklaakuorrutteiset sellaiset. Sen sijaan etukäteen hehkutettu ”autenttinen metsäkokemus” jäi kokematta. Parhaansa varmaan yritti ryhmä, joka oli tuonut ”vihreään studioon” eli ryhmähuoneeseensa kolme pientä pöytäkuusta, solisevan pöytäsuihkulähteen sekä ison kankaan, jonka alle ryömittiin pöytien alta.

Tähtitaivas, havupuiden tuoksu, lähteen solina ja lintujen laulu jäivät vahvan mielikuvituksen ellei jopa ennallistamisen varaan.

Videotykki suolsi seinälle elävää kuvaa kahdesta oravasta, joista kumpikaan ei paikalle sattuneen nuoren vihreän naisen mukaan ollut ehkä kuitenkaan kotimainen. Toinen oli liian suuri ja tumma, toinen Tiku tai Taku eli maaorava.

”Ehkä lopppuillasta ollaan niin hurjia, että on jo norppalive”, neitokainen uhosi. Ehkä. Tai ehkä mieluummin ei.

Vihreiden julissa vieraili vierasmaalaisoletettu orava. Kuva: Eija Mansikkamäki

Vasemmiston ryhmähuone huokui joulurauhaa, vaikka olikin kuulemma ruuhkautunut heti alussa suositun joulukorttipajansa ansiosta. Tarjoilu luotti kasvispizzoihin, irtokarkkeihin, juomiin ja voisilmäpulliin, mutta pipareita ei näkynyt.

Seuraavaksi ääntä kohti! Kokoomuksen huoneesta kuuluu nimittäin jykeviä soundeja, sillä menossa on kykypuolueen karaoke. Hyvin siellä tosiaan vedetäänkin, kansanedustajan Hyvännäköinen on melkein parempi kuin itsensä Markku Aron. Toiveet laitettiin nakituslomakkeelle, ja melkein samanlaisella kyseltiin ”eväitä kohti parempaa huomista”.

Varsinaisina nakittajina pihtien varressa nähtiin ainakin Petteri Orpo, Sari Multala ja Marko Kilpi, jotka nakittivat hodareita. Nakkia sämpylän väliin ja sinapit päälle. Kai jouluruoka voi tällaistakin olla?

Nakki oli ”ehkä” Wotkinsia, jolla on nyt ikävä, eikä suinkaan joulun- vaan helvetinenkelien, sivumaku. Sämpylän syöntiä vaikeutti myös kiivaana puheenaiheena ollut valtionvelka, jota kokkarien on vaikea niellä.

Perussuomalaiset: jotain rajaa. Kuva: Eija Mansikkamäki

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä tuli vastaan perussuomalaisten herkkupöytä, joka oli katettu ruokaisilla salaateilla ja jouluhalolla, joka näytti ja maistuikin tiramisulta. Astioiden vieressä lepäsi kansanedustajien nimiä, joten tulipa maistettua Arja Juvos-piirakkaa sekä Jukka Mäkys- ja Jani Mäkelä-salaatteja. Ajanvietteeksi oli tarjolla flipperiä ja kolikko-pajatsoa.

Teuvo Hakkaraista ei nyt näkynyt, vaikka hänen juhlintansa jälkipyykkinä alkoi pikkujoulusääntöjen sorvaus vuonna 2018. Juhlille tuli muun muassa aikarajat. Vihreillä oli tänä vuonna nimetty oikein kaksi häirintävastaavaakin vastaanottamaan ilmiantoja, mutta vielä alkuillasta niitä ei tiettävästi ollut.

Mukavat kemut. Juomia oli joka janoon ja ohjelma- ja ruokapuoli selvästi mietitty toisiaan täydentäväksi. Mutta kyllä hiukan jäi kiertävä juhlasopuli kaipaamaan rosollia ja lanttulaatikkoa, kalliista lohesta puhumattakaan. Veronmaksajien piikkiin, mutta kehysten puitteissa tietenkin.