Lukijalta: Pienet yritykset, isot ongelmat

Valtteri Kujalan mielestä esimerkiksi tekoäly ja uudet digitaaliset alustat saattavat keventää pienyrittäjien kuormaa. Kuva: Timo Filpus

Suomen yrityskenttä on pienyritysten onnela. Kerttu Saalasti Instituutin mukaan (2021) yrityksistämme 93 prosenttia on alle 10 hengen mikroyrityksiä. Pienyrittäminen vaikuttaa olevan sukupolvesta toiseen kertautuva jatkumo. Yrittäjän lapset ovat loukussa loputtomaan raatamiseen minimaalisilla tuloilla. Asia on usein yhtenevä maaseudun töistä kaupunkien pieniin palveluyrityksiin. Olisiko asia muutettavissa?

Startupien perustaminen on tullut isosti muotiin. Koulut, yliopistot, jopa päiväkodit kannustavat yrittäjyyteen erilaisten yrityshautomoiden, co working -tilojen ja leikkiyritysten muodossa. Kansantaloudellisesti tarvitsemme kuitenkin kasvavia yrittäjiä pelkkien matalaviritteisten Y-tunnusten sijaan.

Suomalainen yrityspolku on usein tukien sävyttämä. Yrittämisen alkutaival on enenevästi starttirahoja, valtiotakauksia, verohelpotuksia ja muita tukia. Tämä koukuttaa pienyrittäjät tukiloukkuun ja voi jäädä toimintamalliksi markkinaehtoisen ansaitsemisen sijaan. Kiristyvä informaatioympäristö on myös perinteistä kiinni pitävälle, muutosta vastustavalle pienyritykselle kasvava vastus ja uhka. Lisärasitteena on perintö edeltäviltä pienyrittäjäsukupolvilta: epäinhimilliset työajat, maksamattomat eläkevastuut sekä usein työn fyysinen kuorma.

Automaatio, tekoäly ja uudet digitaaliset alustat saattavat katkaista tämän monisukupolvisen pienyrittäjäkuorman.

Pienyrittäjyydessä on vain ”opittava uudelleen kävelemään” ja nähtävä uuden maailman ajan mahdollisuudet. Kampaamoyrittäjä saa edelleen tehdä unelmaansa, kun ei tarvitse päivystää puhelinta ja huolehtia kankeasta markkinoinnista. Maaseutuyrittäjyydessä voivat nuoret sukupolvet jatkaa kotitilaansa, kun automaatio ja robotiikka hoitavat työvoimapulasta kärsivät työsuoritteet.

Näen toivonkipinän nuorten orastavassa uusyrittäjyydessä. Nuoret haluavat vlogata ja somettaa, mutta myös kunniakkaasti jatkaa edellisten sukupolvien yrittäjyyspolkua ilman menneisyyden rasitteita. Työleiriyrittäjyyteen he eivät esi-isiensä tavoin halua. Harmiteltavissa määrin suomalainen yrityshautomokulttuuri lepää usein menneisyyden kertomuksessa. On viimeinkin aika uudistaa pienyrittäjyyden ohjauspolut ja -kulttuuri.

Valtteri Kujala

FT, tietojenkäsittelytiede

Oulu