Suomi ei saa joutua pelinappulaksi

Venäjä on saanut Nato-keskustelun Suomessa kuumenemaan ja Natoa tarjotaan vankkana turvatakuuna Suomelle. Nato-epäilijät leimataan suomettumiseen jämähtäneiksi. Muistuttaisin kuitenkin menneisyyden kokemuksista.

Toisen maailmansodan alkaessa monilla Euroopan mailla oli puolustussopimuksia. Joka ainoa rikottiin, kun tilanne kehittyi.

Neuvostoliiton hajottua Ukraina luovutti ydinaseensa vuonna 1994 Venäjälle USA:n, Venäjän ja Iso-Britannian turvatakuita vastaan. Ukrainalle taattiin itsenäisyys, rajojen muuttumattomuus ja se, etteivät maat koskaan käytä aseitaan Ukrainaa vastaan.

Kun Venäjä miehitti Krimin ja aloitti aggressiot itäisessä Ukrainassa, läntiset takaajat tuomitsivat ja asettivat pakotteita, joiden vaikutus on nähty. Itä-Ukrainan konflikti jatkuu ja Krim on Venäjän.

Suomessa politiikan on tähdättävä siihen, että Suomi ei missään tilanteessa joutuisi suurvaltapolitiikan pelinappulaksi.

Suomen kansainvälinen asema on nykyisin melko vahva. Se on kehittynyt aste asteelta suomettumisen ajan Pohjoismaisen yhteistyön, EFTA-sopimuksen, EEC-sopimuksen ja ETY-kokouksen pohjalta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiseen EU-jäsenyyteen. Lipposen pyrkimys viedä Suomi EU:n kaikkiin ytimiin ja Sipilän kaudella Ranskan kanssa EU:n puolustus- ja turvallisuusyhteistyön kehittäminen ovat olleet sitä politiikkaa, jolla Suomen asemaa on edelleen vahvistettu. Unohtamatta Niinistön vahvaa työtä dialogin säilyttämiseksi osin vastoin EU:n linjaakin.

Jari Tervon ohjelmasarjassaan julistaman suomettumisen ajan häpeällisen rähmällään olon aikana luotiin vahva pohja Suomen nykyiselle asemalle. Suomen asemasta ei ole, eikä saa olla, helppoa tehdä diiliä.