Mullassa sen salaisuus

Pitkän talven jälkeen on nautinto upottaa sormet multaan ja rapsia talven rasitukset pois kodin huonekasveista. SÄDE AARLAHTI 

Taimien kasvatukseen on syytä varata kylvö- tai kaktusmultaa, jossa on vähemmän ravinteita. 

Vihertää ja itää

Uuden, muhevan mullan turvin vanhatkin kasvit innostuvat yleensä entistä rehevämpään kasvuun. Mutta siinä missä multa ennen oli vain multaa, on turvepusseissa nyt mistä valita.

Multa näyttää ja haisee useimmiten samalta. Silti monen taitavan viherpeukalon salaisuus piilee juuri ruukun tai kukkapenkin kätköissä.

Hyvä multa on ravinteikasta ja sopivan ilmavaa, jotta vesi ja ilma pääsevät kulkeutumaan multakerrosten läpi. Huonekasveilla tämä tarkoittaa useimmiten sitä, että multaan on sekoitettu riittävästi hiekkaa. Ulkona puutarhassa puolestaan vaikuttaa se, millaista tontin maaperä lähtökohdiltaan on.

Multamarkkinat ovat viime vuosina kehittyneet silmiinpistävästi, kun tarjolle on tullut valmiiksi räätälöityjä seoksia eri kasvien tarpeisiin. Pussin nimen perusteella on helppo valita oikeanlainen kasvualusta niin ikkunan orkideoille, kasvatettaville taimille kuin pihan alppiruusuille tai perunoille.

Toki vanhoilla perusseoksillakin pärjää, kunhan tietää kasveistaan seikan tai kaksi.

Monipuolisen tarjonnan lisäksi kuluttajaa ilahduttaa se, että mullan mukana saa nykyisin tarkan tuoteselosteen, josta mullan laatua ja ominaisuuksia on helpompi tarkastella. Mutta jos kotona tulee huomanneeksi, että kukkamulta tuntuu tiiviiltä, voi siihen itsekin lisätä vähän hiekkaa, kevytsoraa tai perliittiä.

Pihan hiekkakasasta louhittu mullanparannusaines on tosin muistettava kuumentaa ensin uunissa, jotta multaan ei sen mukana kantaudu taudinaiheuttajia.