KASITONNI LUO TAIDETTA DUUNARIN ASENTEELLA
Anssi Kasitonni leijuu ja syystäkin. Taustalla lavastetta elokuvaan Planet of Sexes. Kuva: Juho PaavolaKuvataiteilija, kuvanveistäjä, elokuvantekijä, muusikko. Ars Fennica 2011 -palkinnon voittajalla Anssi ”Kasitonni” Heinosella on monta titteliä ja rautaa tulessa.
Arvostetun taidepalkinnon voitto on Anssi Kasitonnille iso juttu, sillä jo ehdokkaaksi pääseminen oli hänelle yllätys.
”Voitto tuo mukanaan positiivisia asioita, joskin kiireet lisääntyvät tulevina kuukausina. Toisaalta yritän olla ajattelematta koko asiaa ja tehdä edelleen niin hyviä töitä kuin pystyn. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei taiteessa voi ratkoa paremmuutta kuten sadan metrin juoksussa. Tämäkin voitto perustuu yhden ihmisen mielipiteeseen”, Kasitonni sanoo.
Tämänvuotisen Ars Fennican voittajan valitsi serbialainen museonjohtaja Branislava Andjelkovic. Hän vieraili Suomessa huhtikuun alussa tutustumassa viiteen ehdokkaaseen ja heidän töihinsä kunkin työhuoneilla.
Kasitonni arvelee, että syrjäinen Sahalahti oli serbinaiselle eksoottisin ja mieleenpainuvin kokemus, sillä muut työpajat sijaitsivat pääkaupunkiseudulla. Kasitonni muistelee huvittuneena kaksi tuntia kestänyttä visiittiä.
”Olin valmistellut Andjelkovicia varten spektaakkelin ladossa sijaitsevaan työhuoneeseeni. Avasin hänelle ladon ovet juhlavasti, mutta kuinkas ollakaan ladon katossa ollut diskopallo ei lähtenyt pyörimään eikä valo syttynyt. ”
”Vierailun aikana sattui toinenkin välikohtaus, kun katselimme lyhytelokuviani DVD:ltä. Vanha television kuvaputki poksahti rikki kesken kaiken. Ainakin hän sai oikean kuvan työstäni, sillä aina kun teen taidetta, joku laite hajoaa.”
Vilppulassa varttunut Kasitonni ei haaveillut nuorena taiteilijan urasta. Autojen ja mopojen rassailu kiinnostivat nuorukaista enemmän kuin kuvataidekerhot ja sarjakuvien piirtäminen. Filmasi hän sentään poikaporukalla kaksi videoelokuvaa.
”Toisessa ajoimme jokkisradalla kuplavolkkarilla. Se esitti lepakkoautoa. Elokuvaa ei editoitu mitenkään, joten filmillä on pitkiä taukoja, joissa kuiskimme, mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu”, Kasitonni nauraa.
Kasitonni luottaa taiteenteossa vanhanajan työläishenkeen ja on kiitollinen eri aloilta karttuneesta työkokemuksesta.
”Olin yhtenätoista kesänä kesätöissä Kinnaskosken sahalla Vilppulassa. Mielestäni sahatyö ei poikkea paljoakaan kuvataiteen tekemisestä. Vanhemmat toimivat yrittäjinä siipikarja-alalla, joten sekin ala tuli tutuksi. Lajittelin kalkkunoita vielä opiskeluaikoina. Se oli huomattavasti rajumpaa työtä kuin tämä taiteileminen, etenkin henkisesti.”
33-vuotias Kasitonni asuu Maria-vaimonsa ja taaperoikäisen Hertta-tyttärensä kanssa Sahalahdella keskellä vehreää maaseutua. Talon pihaan johtava tie on kapea ja kiemurainen. Ei hevin uskoisi, että täällä luodaan tämän hetken kuuminta suomalaista kuvataidetta.
Anssi Kasitonni peri vuonna 2003 Kangasalan Sahalahdella sijainneen mummon veljen talon. Huonokuntoinen talo on nyt remontoitu. Pihapiiristä löytyy kaikki tarvittava työhuoneesta bändin treenikämppään. Latoon Kasitonni on rakentanut skeittirampin, koska asfalttia ei ole lähimaillakaan.
”Ei tämä mikään haaveiden täyttymys ole. Naapuritaloihin saisi olla viisi kertaa pidempi matka, etteivät naapurit häiriintyisi äänekkäistä bänditreeneistä. On myös harmi, ettei lähistöllä asu juuri muita lapsiperheitä. Tyttärelläni saisi olla enemmän leikkikavereita.”
Kasitonnin työhuone on isossa ladossa, jossa ei ole lämmitystä. Hän kuvailee talvisia työoloja arktisiksi.
Avaruusfilmissä käytettävien lavasteiden ja keskeneräisten töiden lisäksi ladon uumenista seisoo vanha amerikanrauta. Seinustalla lojuu kasa heinäseipäitä. Niihin liittyy sympaattinen tarina.
”Edesmennyt Markku Peltola näytteli eräässä lyhytelokuvassani. Budjetti oli lähes olematon, joten näyttelijöille ei ollut varaa maksaa palkkaa. Markku sanoi, että kasa heinäseipäitä kelpaa hänelle hyvin palkaksi. Niinpä lastasimme seipäät peräkärryyn kuvausten päätyttyä”, Kasitonni muistelee.
Lahden muotoiluinstituutista valmistunut Kasitonni on elättänyt itsensä taiteilijana jo kahdeksan vuotta. Vaikka töitä on riittänyt tasaisesti, 34 000 euron palkintosumma helpottaa kummasti taiteilijan elämää. Osan voittorahoista Kasitonni aikoo säästää ja osalla hankkia työvälineitä.
”Suunnittelin aluksi amerikanraudan ostoa, mutta se saa jäädä. Sen sijaan kiikarissa on 32-millinen kamera, joka on ollut aiemmin Valko-Venäjän television käytössä. Väärin ja huonoilla vehkeillä kuvattaessa syntyy kuin sattumalta samanlaista jälkeä, josta ohjaaja Quentin Tarantino olisi valmis maksamaan miljoonia dollareita.”
Kasitonnin mukaan taidehommat eivät saa olla liiaksi puunattua ja puleerattua touhua, vaan ilmassa kuuluu leijua katastrofin ainekset ja siinä on oltava yllätysmomentteja.
”Kyllähän se välillä ottaa päähän, kun kamat hajoavat tai huomaa kuvanneensa tyhjällä kameralla elokuvaa. Mutta toisaalta, miksi korjata sellaista, joka on jo rikki, jos se tuottaa näin hyvän lopputuloksen”, Pirkanmaan ihmemies tuumii.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
