Oi ihana toukokuu

Toukokuussa luonto heräilee jälleen talviunestaan, säät vihdoin lämpenevät ja ilmaan alkaa muodostua sellaista mullan tuoksua, kuten sanotaan.

Maa alkaa pikkuhiljaa vihertää ja koivut alkavat kasvattaa jälleen uutta lehteä. Jo muutama lämmin päivä saa koivunoksat muuttamaan väriänsä, ja kohta ovat oksat kuin hiirenkorvilla.

Luonnon heräillessä myös linnut palaavat muutto­matkoiltaan ja alkavat rakennella pesiään. Sitten kun joskus käki rupeaa kukkumaan, tuntuukin jo siltä, että nyt alkaa kesä olla kaikkein parhaimmillaan.

Mutta ennen käen kukuntaa, siinä välissä kun maanviljelijät ovat saaneet toukohommansa tehdyiksi, alkaa kasvun aika. Silloin huomaa parhaiten, miten nopeasti vilja alkaa orastaa ja kasvattaa vartta.

Samoin kaikki heinäkasvit, kuin kilpasilla, alkavat kasvaa toisten kanssa. Kaikki on tietenkin kiinni maan kosteudesta ja lämpötiloista, jotka vallitsevat silloin, kun kasvun aika on kiihkeimmillään.

Jokainen vuosi on säiden suhteen aina ollut oma lukunsa, en minäkään muista, että olisi ollut kertaakaan kahta samanlaista kevättä. Aina ne vain tahtovat olla omanlaisiansa, ja niinhän sen täytyykin olla, muutoinhan kaikki olisi vain entisen kertausta.