Lukijalta: Maatalouspolitiikan umpikuja vai suunnanmuutos – faktoja kärjistysten rinnalle
Harjoitettu maatalouspolitiikka on jo vuosikymmeniä mahdollistanut hyvin erilaisia strategioita tilojen kehittämiseen, kirjoittaa Luken tutkimusprofessori Jyrki Niemi. ”Monet pienet tilat ovat säilyneet toiminnassa nimenomaan tukipolitiikan ansiosta.”
Kuva: Arto Takalampi, Saara LaviTuomas Kuhmonen piirtää yliökirjoituksessaan (MT 26.1.) kuvan Suomen maataloudesta umpikujaan ajautuneena järjestelmänä ja tekee juuri sen, mitä mielipidekirjoituksen kuuluukin: kärjistää, herättää ja pakottaa ottamaan kantaa. Niinpä tällaisen tylsän ja nuivan tutkijankin on pakko täydentää muutamia kohtia – vastoin ehkä omaa ja lukijoiden parempaa viihtyvyyttä.
Kirjoituksen mukaan maatalouspolitiikka olisi pitkään ohjannut lähes yksinomaan tilakoon kasvattamiseen ja että vaihtoehtoinen, lisäarvoon, monimuotoisuuteen ja paikallisuuteen nojaava polku olisi vasta nyt syntymässä.
Tutkimuksen valossa tämä kuva on kuitenkin yksinkertaistava. Harjoitettu politiikka on jo vuosikymmeniä mahdollistanut hyvin erilaisia strategioita: tuotteiden eriyttämistä, jatkojalostusta, yritystoiminnan monipuolistamista sekä paikallisiin markkinoihin nojaavia ratkaisuja.
Monet pienet tilat ovat säilyneet toiminnassa nimenomaan tukipolitiikan ansiosta – eivät siksi, että järjestelmä olisi ne unohtanut.
Kirjoituksessa annetaan lisäksi ymmärtää, että suuri tilakoko olisi itsessään ekologinen tai sosiaalinen ongelma. Tutkimus ei kuitenkaan tue tällaista suoraviivaista johtopäätöstä. Ympäristö- ja hyvinvointivaikutuksia määrittävät ennen kaikkea tuotantotavat ja investoinnit – eivät hehtaarit tai eläinmäärät sinänsä.
Keskikokoa suuremmilla tiloilla on usein hyvät mahdollisuudet harjoittaa monipuolisia viljelykiertoja, investoida ympäristöteknologiaan ja parantaa eläinten hyvinvointia esimerkiksi pihattojen avulla, jotka ovat monin tavoin kohentaneet olosuhteita verrattuna pieniin parsinavetoihin.
Ympäristö- ja hyvinvointivaikutuksia määrittävät ennen kaikkea tuotantotavat ja investoinnit.
Myös väite, jonka mukaan maatalousluonnon monimuotoisuuden kaikki indikaattorit olisivat trendinomaisessa laskussa, ei pidä paikkaansa. Joidenkin indikaattoreiden, kuten maatalouslintujen ja luontoarvoiltaan arvokkaiden peltojen osuus, trendi on laskussa, mutta osa indikaattoreista – esimerkiksi viljelykierron ja maisemarakenteen monipuolistuminen – on parantunut erityisesti 2010-luvulta alkaen. Kaikki indikaattorit eivät siis osoita samaan suuntaan.
Jyrki Niemi
tutkimusprofessori
Luonnonvarakeskus (Luke)
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
