Putki ja sen päälle soraa maksaa vähintään 100 000 euroa – siltojen vaatimukset ovat ylimitoitettuja
Ehkä yksityisteiden siltoja voitaisiin korjata pienemmällä byrokratialla ja alhaisemmalla vaatimustasolla, kirjoittaa toimittaja Jussi Vehkala kommentissaan.
Rumpuputkien käyttö on edullisin tapa, joskaan aina se ei ole mahdollinen. Kuva: Johanna KokkolaKun yksityistie lähtee hakemaan valtionavustusta sillan rakentamiseen, hakemusta varten tehdään suunnitelma. Pelkkä ammattilaisten tekemä suunnitelma maksaa useita tuhansia euroja.
Maaperää tutkitaan, budjettia arvioidaan ja monenlaisia piirustuksia laaditaan. Valtionavustusta saavat sillat täytyy rakentaa pitkälti samoilla järeysvaatimuksilla kuin julkisten teiden sillat. 76 tonnia painavan tukkirekan on päästävä kulkemaan huoletta.
Koko prosessi hakemuksesta alkaen pitää suorittaa tarkasti Traficomin ohjeiden mukaisesti. Tämän vuoksi hanketta vetää yleensä ulkopuolinen konsultti.
Rakentamiseen ei voida osallistua talkoovoimin, vaikka maanmuokkaukseen sopivia koneita löytyisi tilojen isänniltä. Oman kylän kokenut konemies ei välttämättä käy. Urakoitsijan täytyy vastata pätevyysluokituksia.
Lopputulos on varmasti hyvä, mutta vähintään sata tuhatta euroa palaa, jotta maahan saadaan putki ja päälle soraa. En ole siltainsinööri, mutta pienempien ojien osalta toiminta tuntuu ylimitoitetulta.
Pidemmän jännevälin sillat ovat taitorakenteita, jotka vaativat todellista ammattitaitoa. Huonosti tehtyinä ne voivat olla vaarallisia.
Putkisiltojen rakentamisessa kokonaiskustannukset ovat 100 000–200 000 euron paikkeilla. Yli 20-metrinen palkkisilta voi maksaa yli puoli miljoonaa euroa.
Monet kohteet jäävät ilman rahoitusta. Joko järeä silta rakennetaan viimeisen päälle tai mitään rahoitusta ei saada valtiolta.
Julkisen rahan käyttöä tulee valvoa tarkasti. Huonoon infraan ei kannata tuhlata yhteisiä veroeuroja. Hienoa olisi, että jokaisen sillan ylitse voisi huoletta huristella Suomen koko raskas kalusto.
Todellisuudessa julkisen rahoituksen kokonaismäärä on tällä hetkellä varsin olematon suhteessa korjattavien siltojen määrään. Monet kohteet jäävät ilman rahoitusta. Kyseessä on ”kaikki tai ei mitään” -tilanne: joko järeä silta rakennetaan viimeisen päälle tai mitään rahoitusta ei saada valtiolta.
Monet viime vuosisadalla rakennetut sillat ovat hoitaneet tehtävänsä myös painorajoitettuina. Asukkaat ovat päässeet kulkemaan koteihinsa, ja tukkirekat ovat kiertäneet ne muualta.
Näitä siltoja ei ole aikoinaan tehty kestämään nykyaikaista raskasta kalustoa. Minkä takia sitten kaikkien uusien siltojen tulisi kestää raskas liikenne paikoissa, joissa kiertoteitä on käytetty pitkän aikaa?
Vähempikin voisi riittää. Ehkä enemmän siltoja saataisiin korjattua ja rakennettua, jos rahaa voitaisiin kanavoida useampiin kohteisiin pienemmällä byrokratiarumballa ja alhaisemmalla vaatimustasolla.
Yksityisteiden siltojen rakentaminen alkoi metsätalouden koneellistuttua 1960-luvulla ja kiihtyi seuraavina vuosikymmeninä. Verrattuna vuoteen 1970 Suomen bruttokansantuote on tähän mennessä melkein 20-kertaistunut.
Jotakin erikoista on siinä, että siltoja saatiin tuohon aikaan rakennettua vimmatulla tahdilla. Nyt siltoja ei saada rakennettua millään, koska se on niin kallista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
