Maalla monen arki on treeniä: Sain elämäni hauikset maitotilalta
10.6.201902:00
Minulla on ollut kerran elämässäni erottuva hauislihas. Huomasin sen eräänä iltana harjatessani hampaita.
En ollut käynyt kuntosalilla vaan tehnyt jotakin raskaampaa: viettänyt kesän maitotilalla. Lihakset – vaikkakin väliaikaiset – olivat odottamaton luontoisetu.
Heti ensimmäisinä päivinä pääsin tilalla aidan tekoon. Sain työvälineeksi rautakangen, jota tuskin jaksoin nostaa. Pellon reunassa ähkiessä tuntui, ettei kukaan ole koskaan luottanut kykyihini yhtä katteettomasti.
Emäntä tuli jossakin vaiheessa katsomaan ähertämistäni.
Hän nosti kangen ilmaan kuin se olisi ollut paperimassaa ja pamautti tolpan maahan. Samalla vaivattomuudella hän koppasi tarvittaessa käsivarsilleen vasikan tai rehusäkin.
Osa kuntosaliliikkeistäkin on saanut innoituksensa maatilan arjesta. Farmers walk on synonyymi voimaharjoittelulle, jossa kannetaan mahdollisimman raskaita painoja.
Tein liikkeen aamuisin kantaessani täysiä sankoja navetassa.
Talikkomuskelit kasvavat, koska niiden on pakko.
Modernissa maailmassa eletään paradoksissa: elämästä yritetään jatkuvasti tehdä vaivattomampaa, vaikka se ei ole meille hyväksi.
Ympäriinsä rakennetaan liukuportaita – ja kehotetaan sitten käyttämään tavallisia portaita. Pyöräbaanoista tehdään mahdollisimman tasaisia. Maatilojenkin työt siirtyvät yhä enemmän koneiden tehtäväksi.
Kaiken keskellä katsomme peiliin ja kuvittelemme, että itselle kuuluu atleettinen vartalo. Se vartalo täytyy vain loihtia esiin sopivalla dieetillä, älyrannekkeella ja spinningillä.
Vartalosta muovautuu kuitenkin sellainen kuin itse ja ympäröivä yhteiskunta on.
Jotakin oleellista ihmisruumiista vangitsi näyttelijä Martti Suosalo kuvaillessaan ihmisiä liikkeessä oleviksi kasveiksi.
Käsistä näkee Suosalon mukaan paljon: Salilla käyvällä saattaa olla suuret lihakset, mutta kädet ovat aivan mitättömät ja verettömät. Maatilan isäntä taas voi olla sitkaan laiha, mutta käsistä näkee heti, että niissä on ruutia ja puristusvoimaa.
Englannin kielessä on sille oma termikin: farmer strong. Sanalla kuvataan henkilöä, joka on vahvempi kuin miltä ensin näyttää.
Jo kolmekymppisenä ihmiset alkavat poksahdella ympäriltä rikki. Yhdellä menee selkä, toisella on jatkuvia hartiavaivoja.
Toimistotyö taivuttaa hartiat eteen. Etureidet menevät istumisesta jumiin ja takapuolesta tulee ankanpyrstö, jonka päältä voisi laskea vaikka neppisautolla mäkeä.
Taistelen rappiota vastaan käymällä fustrassa ja pyöräilemällä. Ne auttavat korjaamaan tietokoneen äärellä syntyviä vahinkoja.
Kadonneet talikkomuskelit tulivat mieleeni katsellessani dokumenttia Ruotsiin muuttaneesta intialaisnaisesta.
Iäkäs nainen hämmästeli ikätovereitaan, jotka eivät pystyneet intialaisen näkökulmasta maailman yksinkertaisimpaan liikkeeseen: menemään kyykkyyn ja nousemaan ylös tukea ottamatta.
Intialaiset kyykistyvät monta kertaa päivässä, sillä vain siten he voivat käyttää intialaisia vessoja.
Intialaismuorin elämä oli ollut vaivalloisempaa kuin ruotsalaisten lähiörouvien – ja juuri se oli tehnyt hänestä vahvan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
