Elämäntyönä speltti

Speltin jyvät ovat isoja ja kovakuorisia. Oikealla spelttirouhetta, joka sopii uunipuuroon ja leipätaikinoihin. 

Pirjo Vesimäki ja Heikki Vainio pyörittävät yhdessä Mooseksen Vilja -yritystä. 

Mooseksen Viljassa spelttituotteet pakataan käsin. Vuosimyynti hipoo 50 tonnia. 

Kuorittuja speltin jyviä voi käyttää riisin tapaan risottoihin, wokkeihin ja puuroihin. 

Hienoista täysjyväspelttijauhoista tulee ihanaa pullaa. 

Höyrytetyistä spelttihiutaleista hautuu maukas puuro. 

TEKSTI: Riitta Mustonen

KUVAT: Jaakko Martikainen

Jaalan Kimolassa

Jaalalainen Heikki Vainio tykkää kiertää ihmisten luona ja puhua. Jos hän olisi jatkanut isänsä jalanjäljissä lehmiä lypsäen ja maata viljellen, kiertäminen olisi jäänyt vähemmälle, mutta speltin viljely ja markkinointi avasi hänelle unelmien työn.

”Meillä on oikeastaan 20-vuotistaiteilijajuhla. Vuonna 1993 yritin ensimmäisen kerran viljellä spelttiä. Se epäonnistui totaalisesti. Kylvin speltit keväällä maahan, vaikka syysvilja kylvetään yleensä syksyllä”, Vainio naureskelee nyt.

Vainio tuli 80-luvulla jatkamaan kotitilaa Jaalan Kimolan Mooseksenmaalle. Sitä ennen hän oli ehtinyt ajella maailmalla 15 vuotta rekkakuskina.

Kotitilalla olisi pitänyt investoida karjatalouteen, mutta Vainio päätti muuttaa suuntaa ja alkaa jalostaa viljaa. Spelttiin hän innostui, kun naapurin homeopaatti rupesi puhumaan siitä. ”Mulle syttyi lamppu. Speltti, tässä se on!”

Vainio aloitti vuonna 1996 speltin koemarkkinoinnin. Markkinointia varten tarvittiin yritysnimi.

”Kävin Pro Agrian tyttöjen kanssa juttelemassa. Oisko se Mooseksen Vilja? Tytöt piti hyvänä, nimi jää mieleen.”

Nimen mukana syntyi tarina, joka kaiken lisäksi on totta. Mooses-niminen mies on aikoinaan raivannut Vainion tilan pellot ja tilan nimi on Mooses.

”Tuotteella pitää olla tarina. Meidän nimi kiinnittää huomiota. Onko speltti raamatullinen vilja? Käyttikö jo Mooses sitä aikoinaan?” Vainio kertoo.

Ensi alkuun Vainio kuljetti vaimonsa kanssa kahdestaan muutamaa spelttipussia henkilöautolla kolmeen myyntipisteeseen. Nykyisin jälleenmyyjiä on nelisenkymmentä ja myynti noin 50 000 kiloa vuodessa.

Osan speltistä Vainio viljelee itse ja loput ostaa sopimusviljelijöiltä. Puidun viljan hän kuivaa, kuorii jyviksi ja varastoi. Viljasta hän ottaa näytteet, joiden perusteella sakoluvultaan parhaat jauhetaan leivontaan ja heikommat puuroaineksiksi.

Vainio kuljettaa viljan lähimyllyihin jalostettavaksi, mistä se tulee suursäkeissä takaisin Mooseksen tilalle pakattavaksi kuluttajapakkauksiin.

Osa-aikainen pakkaaja pussittaa spelttiä pari päivää viikossa. Joka toinen keskiviikko Vainio ajaa pakettiautolla Helsinkiin viemään lastin. Myös lähialueelle Kouvolaan, Lahteen ja Heinolaan Vainio vie tuotteet itse. Muista kuljetuksista huolehtii Itella.

”Enää ei ajella vaimon kanssa kahelleen kuin tuote-esittelyihin. Puuronkeitto ja tuotteesta kertominen ei onnistu minulta samaan aikaan. Puuro palaa pohjaan.”

Mooseksen tila on keskellä ei mitään, nykyisessä suurkaupunki-Kouvolassa. ”Mutta kaikki on lähellä. Helsinkiin ajaa puolitoista tuntia. Kun Helsingistä ajaa takaisin, on kaikkensa antanut ja suuta kuivaa”, Vainio huokaa.

Speltin hehtaarisato on pieni, keskimäärin vain runsas puolet vehnän sadosta.

Jyvät ovat isoja ja paksukuorisia. Niiden kuorintaa varten Vainio hankki Saksasta koneen, joka on kehitetty erityisesti tähän tarkoitukseen. Se ei vaurioita jyvää eikä poista alkiota, jossa on arvokkaimmat ravintoaineet.

Mooseksen Viljan valttina on ollut, että tuotteet tulevat asiakkaille suoraan viljelijältä. Jatkossa Vainio ei enää itse viljele spelttiä, sillä eläkeikä tulee vastaan ja EU-tuet loppuvat. Tulevaisuudessa hän ostaa raaka-aineen lähitiloilta.

Toimitusketju on silti lyhyt ja jokaisen jauhopussin alkuperä tiedossa.

Viljelyn loppuminen ei Vainiota harmita.

”Tykkään paljon enemmän asiakaspalvelusta kuin pellolla puurtamisesta. Vieläkin tulee vastaan ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan speltistä.”