Kohta niitä kyläkouluja taas tarvitaan

12 000, 80 000, 140 000. Luvut ovat työpaikkojen määriä, joita vihreän talouden luvataan tulevaisuudessa tuovan Suomeen.

12 000 työpaikkaa pitäisi syntyä EU:sta saatavien rakennerahojen avulla. Tavoite on vaatimaton, kun sitä vertaa keskustan ajatuksiin. Keskustan uuden energian ohjelma synnyttää 10–20 vuoden kuluessa 50 000–80 000 työpaikkaa. Ehkä näin käy, jos puolue äänestetään hallitukseen.

Pohjat lyö maan hallitus. Toukokuussa kerrottu periaatepäätös synnyttää 140 000 työpaikkaa.

”Suomesta on tarkoitus tehdä biotalouden edelläkävijä ja cleantechin suurvalta. Biotalous tuottaa ja hyödyntää uusiutuvia luonnonvaroja kestävästi”, hallitus visioi.

Vihreä talous on aivan mahtavaa! Suomen metsissä riittää puuta metsäteollisuuteen, energiaksi ja vielä jää noin 40 prosenttia vuotuisesta kasvusta reserviksi odottamaan uusia keksintöjä, joilla metsäomaisuutta muutetaan kansakunnan hyvinvoinniksi.

Valitettavasti vihreässä taloudessa on virhe, jota ei nykypolitiikka pysty korjaamaan, nimittäin pula osaavasta työvoimasta. 140 000 työpaikasta suuri osa on maaseudulla, eikä siellä ole näin moni työtä vailla. Ongelmaan on kaksi ratkaisua. Joko ihmiset ajavat kaupungeista maaseudulle töihin tai sitten he muuttavat sinne asumaan.

Työmatka esimerkiksi Äänekoskelle rakennettavalle sellutehtaalle on Jyväskylästä 40 kilometriä. Se sujuu helposti. Mutta jos tehdas hankkii puuta vaikka sadan kilometrin säteeltä, pohjoisimmat alueet ovat 140 kilometrin päässä Jyväskylästä. Se onkin jo matka, jolloin muutto Pihtiputaalle kiinnostaa. Jyväskylässä asuva motokuski alkaa miettiä, mitä palveluja Pihtiputaalla onkaan.

Muuttoliikenteen kääntäminen päinvastaiseksi on hyvin vaikeaa. Esimerkki siitä löytyy kaivosteollisuuden kehityksestä.

Toistaiseksi duunariosastolle on vielä löytynyt tekijöitä, mutta valkokaulusosastolla on jo pulaa. Maaliskuussa Kevitsan kaivoksen johtaja Andrew Reid kertoi, että esimerkiksi henkilöstöhallinnon työntekijöitä on hyvin vaikea houkutella muuttamaan Sodankylään.

Nyt kaivos työllistää 340 henkeä, eikä meinaa löytyä riittävästi hallintoväkeä. Jos kaivos laajenee, heitä tarvitaan vielä lisää. Työntekijöiden perheet kaipaavat palveluja. Sitten tarvitaan myös opettajia, lääkäreitä, insinöörejä ja talousihmisiä. Korkeasti koulutettujen muuttointo ei viime aikoina ole ollut kovin suuri.

Kysyin työvoimaongelmasta elinkeinoministeri Jan Vapaavuorelta (kok.) jokin aika sitten. Kakomisen ja rykimisen jälkeen vastaus tuli: ”Kyllä ne palvelut tulevat perässä”.

Eli logiikka on se, että jatketaan keskittämistä ja kun se on valmis, ryhdytään hajauttamaan palveluja takaisin maakuntiin!

Jos kokonaisuus olisi poliitikoilla edes alkeellisesti hallussa, palveluiden keskittäminen ja alasajo pysäytettäisiin nyt. Siinä tapauksessa rakenteesta olisi jotain jäljellä kun niitä tavoitteiden toteutuessa muutaman vuoden kuluttua tarvitaan.

En kuitenkaan ole kuullut yhtään vakavasti otettavaa poliittista keskustelua (vaikka olen seurannut Heureka- ja Suomi-, sun muut forumit), jossa olisi yhdistetty vihreän talouden kasvu palvelujen taantumisen ongelmaan.

Sen sijaan kuulen toistuvasti uutisia koulujen lakkauttamisesta, terveyspalveluiden karkaamisesta, demokratian siirtymisestä maalta kaupunkeihin.

Puhumattakaan valtion palveluista, poliisista, verottajasta, kelasta tai elyn ja avin palveluista.

Kuuma kysymys on, miten miten monta työpaikkaa 140 000:sta tulisi alueille, jotka nyt ovat tyhjenemässä. Olisiko se 15 000 vai 50 000 vai 100 000? Vaikka se olisi vain 15 000, merkitsee se vähintään 30 000 ihmisen muuttamista maaseudulle. Heistä karkeasti haarukoiden 8 000 olisi kouluikäisiä lapsia. Missä ovat suunnitelmat järjestää koulunkäynti näille työn perässä muuttavien lapsille?

Jos luku on 100 000, samalla kaavalla kouluikäisiä temmeltäisi metsien laitamilla 53 000.

Näitä kannattaisi nyt kysellä poliitikoilta, sillä eduskuntavaalien ohjelmia kirjoitellaan parhaillaan. Arvelen, että niistä löytyy ajatuksia, joiden toteutuessa kyläkouluja taas tarvitaan.