TTIP:n ei tarvitse olla maineensa vanki

EU:n ja Yhdysvaltain välinen TTIP-vapaakauppasopimus on herättänyt laajasti tunteita viime kuukausina. Kyseessä olisi onnistuessaan maailman kahden suurimman talousalueen välinen pitkälle kehitetty sopimus, joka poistaisi ja vähentäisi kaupan esteitä ja lisäisi sääntöjen harmonisointia.

Neuvotteluissa käydään läpi loputon määrä sääntelyä lähes kaikilta kaupan aloilta ja pyritään löytämään keinot, joilla keskinäisen kaupanteon kynnys madaltuisi.

Laajuutensa ja monimutkaisuutensa vuoksi sopimusneuvottelut ovat herättäneet huolta ja hämmennystä. Alle on jäänyt suuri osa sopimuksen myönteisistä ja talouskasvua edistävistä puolista.

Myönteiset asiat ensin: kyseessä on mahtava mahdollisuus nostaa Suomi kasvun tielle. Teknologiateollisuutemme ohella tästä hyötyisivät myös perinteisemmät alat, mukaan lukien puu-, bio- ja elintarviketuottajat.

Varsinkin ruuan myynti Yhdysvaltoihin on pitkään ollut todella kivistä. Sopimuksen jälkeen myynti yksinkertaistuisi huomattavasti. Kyseessä on erinomainen mahdollisuus kasvattaa laadukkaiden erikoistuotteidemme markkinoita.

Sopimus antaisi aivan uudenlaiset edellytykset kasvuun, työpaikkojen luontiin ja kehitykseen. Ennen kaikkea se loisi EU:n ja Yhdysvaltojen kesken valta-aseman, jonka myötä niiden yhteiset standardit ja vaatimukset nousisivat lähes maailmanlaajuisen standardin asemaan.

EU ja suomalaiset olisivat pöydässä mukana, kun näitä standardeja kehitellään. Saavutettu kilpailuetu olisi pitkällä tähtäimellä keskeisen tärkeää.

Suomalaisille tärkeimmät huolenaiheet ovat olleet ruuan puhtaus, julkisten palvelujen takaaminen sekä investointisuojaan liittyvä välimiesmenettely. Siksi on syytä todeta komission neuvotteluohjeiden olevan tiukat.

Sopimus ei saa tinkiä ruuan tai ihmisten turvallisuudesta eikä pakottaa EU:ta ottamaan hyllyihin täällä kiellettyjä tuotteita, kuten hormonilihaa. Valtioiden oikeutta tarjota julkisia palveluja ei saa kyseenalaistaa. Näistä pykälistä ei suostuta edes neuvottelemaan.

Investointisuojaa koskeva kysymys on viimeisiä neuvoteltavia asioita sopimuksessa, joten on liian aikaista arvioida pykälän tarkkaa sanamuotoa. Selvää kuitenkin on, ettei kansallista demokratiaa saa alistaa kauppasopimuksella. Samoin se, ettei lopullinen lauseke vastaa julkisuudessa esitettyjä kauhukuvia.

Euroopan parlamentti äänestää sopimuksen hyväksymisestä neuvottelujen valmistuttua eikä hyväksy ehdotusta kevein perustein.

Vapaakauppa auttaa nimenomaan pieniä ja keskisuuria yrittäjiä – heitä, joihin tariffit ja muut kaupan esteet pahiten iskevät. Onnistunut neuvottelutulos antaisi taloudelle sen tarvitseman piristysruiskeen molemmilla puolilla valtamerta.