turvallista menoa Pirpanoiden ponikurssilla

Kosti Fält ja Nugi odottavat vuoroaan. Pujotteluradalla Emmi Rajamäki Teppo-ponin kanssa. Äiti Tiina Rajamäki valvoo suoritusta. 

Anna Lähdesmäki, 6, rakastaa poneja. Vieressä äiti Marja-Liisa Lähdesmäki. 

Apuohjaajat Noora Mykkänen, Veera Vekola ja Tiia Hakola muistelevat omia aloittelija-aikojaan ponien kanssa. 

Fältin riehakkaat kaksospojat Juho ja Kosti rauhoittuvat ponien läheisyydessä. 

Apuohjaaja on vierellä varmistamassa, että kaikki sujuu hyvin. 

Ponille kyytiä

Tallin käytävällä kaikki näyttää miniatyyriversioilta. Alle metriset ponit ja samanmittaiset lapset pakottavat aikuisen katseen hakeutumaan alas.

Näky on liikuttava, kuin parhaasta Disneyn elokuvasta: lapsoset halivat ja sukivat haparoivin, hellin ottein villien otsatukkiensa takaa katselevia poneja. Lasten vanhemmat myhäilevät vieressä. Kaitsijoina toimivat teini-ikäiset heppatytöt auttavat, kun harja tai kaviokoukku lipeää pienestä kätösestä.

”Nuorin kurssilainen on ollut alle 3-vuotias”, Seinäjoen poniravikoulun Pirpana-kurssin vetäjä Heli Myllykoski kertoo. ”Jopa sen ikäinen jaksaa rauhoittua ja keskittyä ponien hoitoon”, hän vakuuttaa.

Kuin todisteeksi opettajan sanoista kaksospojat Juho ja Kosti Fält näyttävät, miten maltillisesti pientä ponia pitää taluttaa. Nelivuotiaat villikot käyttäytyvät ihailtavan rauhallisesti, ja ponit Oswald ja Nugi tekevät, kuten pienet ohjaajansa pyytävät. Tallin käytävälle asetellut kartiot kierretään pujotteluharjoituksessa lähes virheettä.

Seinäjoen poniravikoulu on maassamme pioneeri. Se on ensimmäinen pysyvä, raviradan yhteydessä toimiva poniravikoulu. Koulun kurssit pyörivät ympäri vuoden. Ohjelmassa on ajo- ja ratsastusopetusta, valjastus- ja hoitokursseja, opastusta raviponin valmennukseen, hoitoon ja ruokintaan.

Tallin asukkaat ovat shetlanninponeja. Jokainen poni on koulutettu viimeisen päälle niin, että niitä pystyvät käsittelemään jo aivan pienet lapset.

Nelivuotiaan Emmi Rajamäen äiti Tiina kertoo tyttärensä olevan ”ihan ponihullu”. Emmi on käynyt poniravikoululla ensimmäisen kerran kaksi ja puolivuotiaana. Ennen Pirpana-kurssia takana on jo viisi ajo- ja viisi ratsastuskertaa Teppo-ponilla.

”Ajaminen on vähän hauskempaa”, Emmi sanoo. ”Kun saa mennä kovaa.”

Emmi on viilettänyt kilpaponinakin toimivan Tepon kyydissä Seinäjoen raviradalla ”kilpailuvauhtia” eli kovaa. Toki äiti tai apuohjaaja vierellään.

”Tänne on mukava tulla, kun Emmi pääsee touhuamaan kaikenlaista ponien kanssa. Ajotuntien yhteydessä on aina hoitamista”, itsekin ratsastusta harrastava Tiina Rajamäki sanoo.

Emmillä ei ole vain vauhti kallossa. Hoitaminen kiinnostaa yhtä lailla. Tyttö pujottaa riimun Tepon päähän ja kiinnittää soljen taitavasti. Riimun laittoa on harjoiteltu kotona vöiden avulla.

Tämänkertaiset pirpanat ovat jo ponien kanssa sinuja, mutta joskus kurssilla on lapsia, jotka eivät ole nähneet poneja kuin kuvissa. Silloin aloitetaan varovasti: vain katsellaan tarhassa tai karsinassa syövää ponia, ehkä silitellään sen turkkia ja tarkkaillaan, kun joku isompi poniravikoululainen harjaa tai valjastaa elikkoa.

”Pirpana-kurssilla on moni lapsi päässyt hevospelosta”, Heli Myllykoski kehaisee.

Myllykoski muistelee omaa hevosharrastuksen aloittamistaan. Häntä kylmää ajatella, miten turvatonta hevosten kanssa voi kokemattomalla olla.

”Mentiin vain ravitallille ja suoraan isojen hevosten kanssa pelaamaan. Meidän valttimme on, että tarjoamme turvallisen, ohjatun ympäristön aloittaa.”

Kursseilla käydään läpi myös teoriaa. Miten hevonen käyttäytyy? Mitä tarkoittaa, että hevonen on saaliseläin? Mitä hevosen lähellä ei saa tehdä?

”Luotettavinkaan eläin ei koskaan ole sataprosenttisen varma. Siksi ihmisen on osattava tulkita hevosta”, kurssivastaava esittää.

Myllykoski mainitsee poniravikoulun eduksi myös, että siellä pääsee alusta saakka kontaktiin ponien kanssa. Jokainen kurssi ja ajo- tai ratsastustunti sisältää ponin hoitamista ja käsittelyä. Myös ajaminen voi tuntua monesta vasta-alkajasta mukavammalta tavalta nauttia hevoskyydistä. Kärryistä ei hevin putoa.

Juhon ja Kostin äiti Marjaana Fält on pienistä hevosmiehistään ylpeä. Pojat ovat käyneet tallilla jo monta kertaa ja jo viikon tauon jälkeen kinuavat hevosten luo.

”Kato äiti!” Juho näyttää kaviokoukkua, jossa on mukana pieni harja. Kurssin alussa Noora Mykkäsen antama pieni teoriaopetus on mennyt pikkumiehelle hyvin perille. Myös Kosti Fält valitsee Nugin turvan harjaamiseen juuri oikean välineen.

Kun puolitoistatuntisen kurssikerran päätteeksi ponit on pantu bokseihinsa mutustamaan heiniään, Fältin veljekset repeävät. Pojat riehuvat ja ilakoivat, kuten nelivuotiaat tapaavat. Juuri nähty ”hevoskuiskausmeininki” on kaukana.

”On se ihme. Joka kerta pojat ovat niin kauan keskittyneitä ja rauhallisia, kun ollaan ponien kanssa. Sitten alkaa villi meno”, äiti Fält nauraa. Kurssiemo Heli Myllykoski sanoo samaa: ponit näyttävät saavan pienetkin lapset keskittymään eläimeen.

Pirpana-kurssilla lasten äidit tai isät ovat mukana, mutta vähän isompien lasten hoitokurssilla ollaan ilman vanhempia.

Pirpanoiden kanssa samaan aikaan tallilla onkin menossa hoitokurssi, jossa Anna Lähdesmäki, 6, viihtyy silminnähden. Hentoinen tyttö hautaa kasvonsa Lillin harjaan ja halaa ponia tarmokkaasti.

Anna pääsee talutusharjoituksiin tallin vieressä sijaitsevalle aidatulle kentälle. Apuohjaaja Sanna Mikkola ihastelee, miten hyvin Anna saa Lillin hallittua ravissakin.

Annan äiti Marja-Liisa Lähdesmäki toi tyttönsä ponikouluun, sillä muistot omasta lapsuudesta jäivät kaihertamaan.

”En päässyt ratsastusleirille. Vanhempani pitivät sitä vaarallisena. Siihen aikaan oli juuri sattunut jotain haavereita. Mutta tänne on kiva tuoda Annaa, kun nämä ponit ovat hänelle sopivan kokoisia ja koko ajan saa apua muilta. Anna on ollut hevosista kiinnostunut jo kolmevuotiaasta saakka.”

Pirpanoiden ja hoitokurssilaisten kanssa häärii joukko nuoria tyttöjä. He ovat vapaaehtoisia apuohjaajia, jo kokeneita nuoria poniraviurheilijoita. Osalla on oma poni, joka asustaa koululla. Jokainen kurssilainen saa heistä oman ohjaajan, eikä kukaan jää ponin kanssa hetkeksikään yksin. Näyttää melkein epätodelliselta, miten luontevasti teini-ikäiset nuoret ohjaavat lapsia.

”Välillä vähän tuskastuttaa, kun jotkut ihan pienet eivät ymmärrä ohjeita tai joku on ylienerginen. Ikinä me ei kuitenkaan hermostuta niille!” Sanna Mikkola, 14, vakuuttaa.

Kiitos poniravikoulun apuohjaajille: Noora Mykkänen, Veera Vekola, Elina Sinko, Tiia Hakola, Mira Tolvanen ja Sanna Mikkola.

Ja?

Ponille kyytiä

Poniravikoulun kurssi

alle 6-vuotiaille.

Opitaan toimimaan

ponien kanssa, harjoitellaan ajamisen ja ratsastuksen alkeita.

Kurssille osallistutaan äidin tai isän seurassa.

Opetusponeina

shetlanninponit.

Kurssin kesto

5 kertaa 1,5 tuntia.

Seinäjoen poniravikoulu:

www.seinajoenravikeskus.fi/

ponikoulu

Tietoa poniravikouluista

muualla Suomessa:

www.hippos.fi/hippos/

nuorisotoiminta/poniravikoulut

Erityisluokanopettajana työskentelevä Maria Harju kouluttaa poniravikoulujen kurssien nuoria apuohjaajia. Nuorimmat koulutettavat ovat 14-vuotiaita.

Kursseilla annetaan nuorille pedagogista näkemystä lasten ohjaamiseen. Vaikka kurssi on lyhyt, jo viikonlopun aikana ja varsinkin sen jälkeen nuorelle alkaa syntyä sisäinen ohjaajuus – hän alkaa nähdä maailmaa ohjaajan silmin. ”Moni kurssilainen on sanonut kokeneensa koulutuksen myötä ahaa-elämyksen: noinko se lapsi ajattelee, näinkö minä sen asian hänelle esitän?” Harju kertoo.

Harjun mukaan se, että nuoret opettavat vieläkin nuorempia, tuo mukanaan haasteita. Haasteisiin koetetaan vastata yhtenäistämällä ohjaajakoulutuksia. Haasteita enemmän hän kuitenkin korostaa vahvuuksia.

”Nuoret osaavat paremmin puhua samaa kieltä itseään vielä nuoremmille. Ja lasten on helpompi kysyä, kun ohjaajana on nuori.”

Maria Harjun suunnittelemat koulutukset järjestää Suomen Hippos. Maksumiehinä toimivat raviradat. Koulutuksia järjestetään ympäri Suomen ja vielä niin, että samaan koulutukseen tulee nuoria eri poniravikouluista. Samalla nuoret ohjaajat tapaavat toisiaan ja voivat vertailla kokemuksiaan.

Poniravikoulujen kursseilla vastuullisena vetäjänä on aina aikuinen. Maria Harju toivoo, että koulutusten ja apuohjaajakokemusten myötä nuorista kasvaisi myös uusia aikuisia ohjaajia.

Kurssien tarkoituksena lisätä hevostietämystä ja tarjota mahdollisuus hoitaa poneja. Ratsastaminen tai ajaminen ei ole pääasia, vaikka moni poniravikoululainen lopulta päätyy ajamaan poniraveissa kilpaa.

Maria Harju suitsuttaa poniravikoulujen nuoria ohjaajia. Sanotaan, että opettaminen on kutsumusammatti. ”Monesti näistä nuorista näkee, että lasten opastaminen hevosmaailmaan on heille tosi mieluista. Melkein kuin kutsumus.”