EU:n salajuoni vai tie metsätalouden kestävyyteen?

Luonnonläheisen metsänhoidon (close-to-nature management) käsite on noussut voimakkaasti julkiseen keskusteluun ja poliittiselle agendalle EU:n biodiversiteetti- ja metsä­strategioiden, ja green deal -kestävyysohjelman myötä. Vaikka luonnonläheistä metsänhoitoa ei ole tarkemmin määritelty, on siitä jo ehditty käydä kiivasta debattia.

Mitä on tämä luonnonläheinen metsänhoito, joka kirvoittaa voimakkaita reaktioita?

Luonnonläheisen metsänhoidon juuret ovat Saksassa ja viime vuosisadan alussa kehitetyssä ’jatkuvassa metsänhoidossa’ (Dauerwald). Menetelmä esitettiin aikanaan ’luontoon perustuvana’ vaihto­ehtona tasaikäisille yhden havupuulajin istutusmetsille.

Suomessa professori Erkki K. Kalela kehitti sotien jälkeen luonnonmukaisen metsän­hoidon ideaa ja menetelmiä, jotka kuitenkin jäivät tehostetun metsätalouden jalkoihin.

Luonnonläheistä metsänhoitoa ei ole helppo määritellä lyhyesti ja yksiselitteisesti. Luonnonläheisellä metsänhoidolla ei ole tiukkaa säännöstöä, vaan sitä ohjaa joukko yleisempiä periaatteita, joiden soveltaminen kussakin tilanteessa joudutaan määrittelemään.

Luonnonläheinen metsänhoito ja sen sovellutus, jatkuvapeitteinen metsänhoito (continuous-cover forestry) tai jatkuva kasvatus, pyrkivät välttämään avohakkuita ja yllä­pitämään pysyviä eri-ikäisiä metsärakenteita. Ajatuksena kuitenkin on, ettei metsän­hoitoa pidä pakottaa tiettyihin kaavoihin, vaan sen tulisi perustua metsän luontaisiin vaihteleviin rakenteisiin ja kehityskulkuihin.

Suomessa niin sanottu vapaan tyylin metsänhoito, jossa ei tehdä jyrkkää jakoa tasaikäismetsätalouden ja jatkuvan kasvatuksen välillä, vie tätä ideaa eteenpäin modernein tutkimusmenetelmin.

Luonnonläheisen metsänhoidon taloudellisena päätavoitteena on yleensä arvokkaan sahapuun tuottaminen. Tähän pyritään kasvattamalla puustoa pienipiirteisesti eri-ikäisenä. Puut kasvavat nuorella iällä hitaasti, jolloin niistä saatava sahatavara on arvokasta. Erityistä huomiota kiinnitetään puulajisekoitukseen ja luontaisiin prosesseihin, kuten luontaiseen uudistumiseen.

Luonnonläheinen metsänhoito oli Keski-Euroopassa pitkään melko vähäistä, pienen yksityismetsänomistajien joukon toimintaa. Tilanne kuitenkin muuttui 1990- luvulla, kun istutusmetsissä suurta tuhoa aiheuttaneiden myrskyjen ja biodiversiteetin merkityksen nousun myötä kiinnostus vaihtoehtoiseen ja erityisesti luonnonläheiseen metsänhoitoon kasvoi.

Tärkeänä syynä oli, että luonnonläheisen metsänhoidon metsät selvisivät ja toipuivat hyvin myrskyistä. Menetelmää pidetäänkin hyvänä ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta. Rakenteeltaan monimuotoiset metsät ylläpitävät hiilivarastoja, monimuotoisuutta ja tarjoavat virkistysympäristöjä. Luonnonläheisen metsänhoidon periaatteet onkin Keski-Euroopassa omaksuttu laajalti metsänhoidon viite­kehykseksi.

Luonnonläheisessä metsänhoidossa ja sen soveltamisessa voidaan nähdä myös haasteita. Kun hakkuut tehdään pienipiirteisesti, metsikön tai yksittäisen puun tasolla, johtaa tämä helposti metsän rakenteen samanlaistumiseen laajemmalla alueella, mikä ei tue biodiversiteettiä.

Avohakkuiden välttäminen vaikuttaa samansuuntaisesti; erityisesti valoa vaativat puu­lajit ja muut avoimien metsä­ympäristöjen lajit voivat kärsiä.

Tuotetun puutavaran taloudellisen arvon korostamisen seurauksena voi olla, ettei monimuotoisuudelle tärkeää järeää kuollutta puuta juuri synny. Nämä ongelmat voidaan kuitenkin ratkaista pitkälle siten, että avohakkuuta ei kielletä kokonaan vaan ainoastaan vähennetään, ja säästöpuita jätetään kaikissa hakkuissa nykyistä enemmän.

Luonnonläheinen metsänhoito – tai jatkuva kasvatus – on meillä vielä melko vähäistä, kuten aluksi oli myös Keski- Euroopassa. Sään ääri-ilmiöt muuttivat siellä tilanteen. Tarvitaanko meilläkin tuho­katastrofi, ennen kuin luontoon perustuvien ratkaisujen arvo ja potentiaali kestävässä metsätaloudessa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ymmärretään ja viedään käytäntöön?

Metsätalous ja metsien rakenne ovat kuin iso laiva, joka kääntyy hitaasti. Nyt tehtävät metsänhoidon ratkaisut vaikuttavat sadan vuoden päähän, jolloin ilmastomme eroaa merkittävästi nykyisestä. On viisautta kääntää kurssia hyvän sään aikana, sillä tiedämme myrskyn lähestyvän ilmastonmuutoksen muodossa.

Metsätalous ja metsien rakenne ovat kuin iso laiva, joka kääntyy hitaasti.