Paikannukseen perustuva verotus on autoiluun ainoa toimiva ratkaisu

Liikenne on valtion paras lypsylehmä. Valtio niistää liikenteeltä vuodessa yli 8 miljardia euroa, mikä hakkaa valtion tuloverokertymän mennen tullen.

Koska valtion menot ovat jatkuvasti tuloja suuremmat, se haluaa pitää liikenteen verotuloista kiinni viimeiseen asti. Helppoa se ei tule olemaan.

Nykyiset liikenteen verot on sidottu suurelta osin päästöihin ja polttoaineveron osalta ajettuihin kilometreihin.

Verokertymän suurin uhka on valtio itse. Se ajaa voimalla liikenteen päästöjä alas, mikä iskee väistämättä verokertymään. Kansalaisia patistetaan sähköautoihin, jotka eivät valtion kassaa juuri kartuta. Harveneva polttomoottoriautokanta taas ei riitä nykyisen verokertymän ylläpitoon.

Nykyinen verojärjestelmä on eittämättä yksi syy autokantamme ikääntymiseen. Autoala haluaisikin siirtää verotuksen painopistettä auton hankinnasta niiden käyttöön.

Verokertymän säilyttämistä pohtii parhaillaan työryhmä. Aihe on poliittisesti arka, ja työryhmän esitys tulee saamaan ristiriitaisen vastaanoton.

Työryhmän piti esitellä työnsä tulokset jo reilu kuukausi sitten eli ennen alkuperäisiä kuntavaaleja. Valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) siirsi kuitenkin loppuraportin julkaisun toukokuuhun, mikä ei tullut kenellekään yllätyksenä.

Sen jälkeen päätetty kuntavaalien siirto kesäkuuhun palautti tuon kutkuttavan asetelman ennalleen.

Liikenteen verotuksen painopisteen järkevää muuttamista vaikeuttavat poliittiset intohimot. Ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä on puhuttu rajuista fossiilisten polttoaineiden verojen korotuksista ja jopa polttomoottoriautojen kieltämisestä.

Myös ruuhkamaksut ja autoverotuksen muutokset ovat paletissa mukana.

Osa ehdotuksista on puhtaasti ideologisia. Sellaista on myös puhe liikenteen haittaveroista. Ennemmin voisi puhua hyötyveroista, sillä suurin osa liikennesuoritteesta kertyy ihmisten ja tavaroiden välttämättömästä liikuttelusta.

Oikeasti jopa ruuhkamaksujen hyödyt tai vähintään niiden kohdentuminen on kyseenalaistettu. Ne ovat silti sitkeästi paletissa mukana.

Entä mitä hyötyä oikeasti olisi, jos myös museoautoja alettaisiin verottaa?

Yksi omituisimmista ehdotuksista on polttoaineverojen korotuksen palautus vähävaraisille. Kyse olisi muutamista euroista kuukaudessa, mutta miten ja kenelle tuo palautus osuisi?

Siitä vasta sota syntyisi.

Käytännössä ainoa toimiva ratkaisu noudattelee Matti Vanhasen parin vuoden takaista visiota. Sen mukaisesti liikkumista aletaan verottaa kilometrien perusteella.

Vanhasen visiossa raskain verotus kohdistuisi moottoriteille ja muille hyvin hoidetuille valtaväylille.

Sen sijaan syrjäseuduilla ja alemman tieluokan teillä liikkuminen olisi huokeammin verotettua. Myös ammattiliikenne saisi oman alemman verokantansa.

Verotusta olisi mahdollista kohdistaa myös ajankohdan mukaan, eli se olisi ruuhka-aikoina kalliimpaa kuin muulloin.

Tuo paikannukseen perustuva verotus korvaisi polttoaineveron.

Ongelmatonta paikannuksen rahastus ei ole. Siihen sopivan järjestelmän rakentaminen ja ylläpito tulee selvästi nykyistä järjestelmää kalliimmaksi.

Kävi niin tai näin, se on selvää, ettei liikkuminen jatkossakaan halpene.