Asiantuntijalta: Vieraiden kielten opiskelu on romahtanut ja alueellinen epätasa-arvo kasvanut – suunta on mahdollista muuttaa
Vieraiden kielten osaaminen on yksipuolistunut, ja se haittaa yhteiskunnan, työelämän, talouden ja kulttuurin kehittymistä, kirjoittaa saksan kielen professori Leena Kolehmainen Helsingin yliopistosta. ”Yksilöiden ja alueiden eriarvoistumiskehitys on vahvistunut, koska kielten opetus jakautuu alueellisesti epätasa-arvoisesti.”
Suomalaisten vieraiden kielten osaaminen on kaventunut nopeasti, kun mahdollisuuksia opiskeluun on kunnissa karsittu. Kuva: Jaana KankaanpääLue artikkelin tiivistelmä- Leena Kolehmainen kirjoittaa, että vieraiden kielten opiskelu on vähentynyt voimakkaasti Suomessa. A2-kieltä opiskelee 25 prosenttia oppilaista, kun vuonna 1997 osuus oli 41 prosenttia. B2-kieltä opiskelee 8 prosenttia, kun vuonna 1996 osuus oli 43 prosenttia. Saksan ja ranskan ylioppilaskokeisiin osallistuvien määrä on romahtanut. Kolehmainen arvioi alueellisen epätasa-arvon vahvistavan eriarvoistumista.
Suomi oli 1980-luvulle asti edelläkävijä vieraiden kielten opetuksessa. Viimeisten 30 vuoden aikana vieraiden kielten opetuksen tilanne on kuitenkin muuttunut kriittiseksi. Muiden kielten kuin englannin opetus on vähentynyt merkittävästi.
Kielteinen kehitys jatkuu, jos päättäjät eivät reagoi. Kehityksen suunta on mahdollista muuttaa.
2020-luvun Suomessa tilanne näyttää tältä: suomenkielisissä peruskouluissa ensimmäiseltä luokalta alkavan pakollisen A1-kielen opetus on yksipuolistunut miltei yksinomaan englantiin. 3.‒4. luokalta alkavaa valinnaista A2-kieltä opiskelee vain 25 prosenttia ikäluokan oppilaista. Vuonna 1997 heidän osuutensa oli 41 prosenttia.
Yläkoulussa ikäpolven oppilaista vain 8 prosenttia opiskelee valinnaista B2-kieltä. Vuonna 1996 osuus oli 43 prosenttia.
Peruskoulun ratkaisut vaikuttavat koko kielikoulutuspolkuun. Lukiossa muutos näkyy kielten ylioppilaskokeisiin ilmoittautuneiden määrässä. Esimerkiksi lyhyen saksan kokeeseen ilmoittautui vuonna 2025 vain 1 263 kokelasta, kun 1997 heitä oli 12 411. Lyhyen ranskan vastaavat luvut ovat 684 vuonna 2025 ja 4 392 vuonna 1997.
Muutos on yhteiskunnan kannalta dramaattinen.
Lisäongelma on se, että alueellisesti vieraiden kielten opetus jakautuu epätasa-arvoisesti. Tämä vahvistaa yksilöiden ja alueiden eriarvoistumista.
Selvityksemme mukaan maakuntien välillä on merkittäviä eroja. Esimerkiksi saksan opetusta on eniten tarjolla Pirkanmaalla, jossa 57 prosenttia kouluista tarjoaa opetusta. Vähiten sitä on tarjolla Keski-Pohjanmaalla, 17 prosentissa kouluista.
Ranskan kielen opetustarjontaa on eniten Uudellamaalla, 42 prosentissa kouluista, vähiten Etelä-Savossa, Kainuussa ja Lapissa, kussakin 7 prosentissa kouluista.
Mahdollisuudet osallistua opetukseen ovat epätasa-arvoiset myös kuntien sisällä.
Oppilaitosverkostoa on tiivistetty 1990-luvulta alkaen, peruskoulujen määrää vähennetty ja koulujen kokoa kasvatettu. Nämä toimenpiteet eivät ole lisänneet vieraiden kielten opetustarjontaa.
Yksipuolistunut kielitaito rajoittaa yksilöiden mahdollisuuksia työelämässä.
Vastuuta ei voi sysätä oppilaille. Tutkimukset osoittavat, että lapset ja nuoret ovat edelleen motivoituneita ja haluavat oppia kieliä. Kieltenopetuksen vähentyminen johtuukin eri vuosikymmenten koulutusrakenteiden uudistuksista sekä kuntien paikallisista koulutusratkaisuista ja kiristyneistä opetuksen toteuttamisen puitteista.
Vieraat kielet eivät ole valinnaisia pelkästään oppilaille. Perusopetuksen ohjausrakenteissa kielet ovat valinnaisia ennen kaikkea koulutuksen järjestäjille, kunnille. Kunnat toteuttavat opetusta omien kuntakohtaisten resurssiensa puitteissa. Tämä on ongelma, sillä kuntien ratkaisut vastaavat lopulta koko väestön kielitaidosta. Tällä hetkellä opetuksen järjestämistä ei johdeta eikä ohjata keskitetysti.
Kieltenopetuksen vähentymisen seurauksena nuorempien ikäpolvien kielitaito ei ole yhtä monipuolinen kuin vanhempien. Tämä on kokonaan uusi tilanne Suomen historiassa. Yhä harvemmilla on kokemusta monipuolisesta vieraiden kielten oppimisesta.
Tämä vahvistaa laajalle levinnyttä virheellistä uskomusta englannin kaikkivoipaisuudesta. Muiden kielten arvostus vähenee. Asenteet ja uskomukset tarttuvat.
Yksipuolistunut kielitaito rajoittaa yksilöiden mahdollisuuksia työelämässä. Se on este alueiden kansainvälistymiselle ja rajoittaa yhteiskunnan, työelämän, talouden ja kulttuurin kehittymistä. Se heikentää Suomen kykyä edistää asioitaan kansainvälisissä verkostoissa. EU:ssa suomalaisten rekrytointi asiantuntijatehtäviin on heikentynyt puutteellisen kielitaidon vuoksi.
Syvällinen yhteys eurooppalaiseen kulttuuriperintöön edellyttää monipuolista kielitaitoa. Monien alojen tutkimus vaarantuu, jos tutkijoiden kieli- ja kulttuuriosaaminen ei riitä kontekstien ymmärtämiseen ja tulkintojen tekemiseen.
Tiedonhankinnassa tulemme riippuvaisiksi muista, ja tiedon kanavat yksipuolistuvat. Maailmankuva kaventuu.
Käänne edellyttää muutosta vieraiden kielten opetuksen ohjausrakenteisiin. Vieraiden kielten opetuksen järjestämisen velvoittavuutta tulee lisätä kunnissa.
Lisäksi tarvitaan asiantuntijatietoon nojaava kansallinen vieraiden kielten strategia, jonka ohjaamana vieraiden kielten varantoa voidaan ennakoida, ohjata ja kehittää. Avaimet muutokseen ovat yhteiskunnan päättäjillä.
Leena Kolehmainen
saksan kielen professori
Helsingin yliopisto
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat





