Oma maa mansikka

Kohta se alkaa: Jo toinen kesä, jolloin maailma ei ole auki entiseen tapaan, eikä sinnekään, minne jo pääsisi, uskalla ehkä lähteä. Kotimaan matkailulla on siis taas edessään niin haasteiden kuin mahdollisuuksien kesä.

Viime kesänä ulkomaisten matkailijoiden yöpymiset Suomessa romahtivat, kun ne vähenivät 80 prosenttia aiemmasta. Oman maan lomamatkailijat korvasivat osan menetyksestä, mutta heidänkin yöpymisensä vähenivät noin 30 prosenttia, pääkaupungissa jopa 60 prosenttia.

Sen sijaan pandemian aikana turvallisiksi koetut mökit vietiin käsistä. Asuntoautoilusta tuli trendi, mikä on ymmärrettävää pinta-alaltaan suuressa maassa, jossa yöpymis- ja herkuttelutarjonnassa on yhä paljon puutteita. Kansallispuistoissa oli suorastaan tungosta, kun kaukomatkailusukupolvikin ihastui kotimaiseen luontoon.

Kun sondeerasin ystävä- ja tuttavapiiriäni, eniten pettymyksiä tuntui taas tuottaneen viihtyisien ruoka- ja yöpymispaikkojen puute. Ketjuhotellit ja huoltoasemaruokailu kuuluvat arkeen ja työmatkoihin, eivät lomailuun, jolta suomalainenkin osaa jo odottaa nautintoja, elämyksiä ja hemmottelua.

Ne, jotka halusivat lomailla rannikon ihanien puukaupunkien idyllisissä hotelleissa, jäivät nuolemaan näppejään. Näitä hurmaavia, yksilöllisiä yöpymispaikkoja ei yksinkertaisesti ole Suomessa tarpeeksi. Ne, jotka kaipasivat maanteiden varrelta kunnollisia kahviloita houkuttelevine tarjoiluineen, pettyivät taas pahan kerran.

Me kaikki, jotka katsoimme vesi kielellä Yleltä tänä keväänä tulleen BBC:n Rick Steinin tekemän mukaansatempaavan sarjan ”Ruokamatkalla Ranskaan”, toivomme hartaasti, että maakuntien matkailualan vastaavat katsoivat sen yhtä tarkasti. Ohjelmassa ei tarvinnut pysähtyä huoltoasemilla muuta kuin bensan takia.

Ketjuhotellien ja huoltoasemaruokailun luvattu maa on jäämässä jälkeen muusta Euroopasta ja sen suuresta junamatkailutrendistä, ellei se saa nopeasti kuntoon päärataansa ja muita tärkeitä ratojaan. On skandaali, ettei Suomi tartu EU:n tarjoamaan rahoitukseen täysimittaisesti niin kuin muun muassa ruotsalaiset tekevät.

VR:n palvelut ovat polkeneet paikallaan puoli vuosisataa. Nyt tarvittaisiin nopeita ja tasokkaita junayhteyksiä Lappiin asti, hyvät tarjoilut eurooppalaiseen tapaan vaunuihin tuotuina ja ravintolavaunut houkutteleviksi.

Ison ruusukimpun ansaitseekin Kristina Cruises, joka on seurannut aikaansa polkaisemalla käyntiin uuden kotimaan konseptin, Kristina Rails. Kun laaturisteilyjen huippuosaaja vie nyt matkailijat VR:n junien Extra-luokassa suomalaiskohteesta toiseen, yövyttää reilaajat viihtyisissä pikkuhotelleissa ja tarjoaa herkuttelua hurmaavissa paikoissa, kuulostaa se elämykseltä.

Majoituspuolella ruusuja saa puolestaan täysin uudentyyppinen, ekologinen maisemahotelli, jonka on määrä istua huomaamattomana Kaunispään korvaamattomaan luontoon. Matalan päärakennuksen lisäksi kokonaisuuteen tulee lasiseinäisiä, maakattoisia kammeja, jotka sulautuvat luontoon maiseman ehdoilla ja joissa hemmotelluinkin matkailija pääsee kokemaan luontoa läheltä. Se on juuri sitä oikein rakennettua suurta luksusta, jota ulkomaalaiset janoavat sitten, kun he taas pääsevät Suomen ainutlaatuisiin luontokohteisiin. Lisää laatua ja palveluja tarvitaan myös luontomatkailuun.

Mikä sitten oli paras oma kokemukseni koronakesän kotimaassa? Se oli yöpyminen hienon historian omaavassa Langin kauppahuoneessa Suomen kauneimman ”piazzan”, Pekkatorin reunalla Raahessa, aikoinaan maamme suurimmassa purjelaivojen kaupungissa. Laivanvarustaja Langin kiehtovasta maailmasta oli loihdittu kävijälle elämys.

VR:n palvelut ovat polkeneet paikallaan puoli vuosisataa.