Öljykasveille oikeudenmukainen hinta

Arvoisa Avena Berner: ”Tulevaisuus on öljykasvien”. Sain teiltä näillä sanoilla alkavan kirjeen, jossa kerrotaan öljykasvien viljelyn positiivisista vaikutuksista esikasvina ja viljelykierron kannalta.

Nämä ovat asioita, jotka jo ovat viljelijöiden tiedossa kertomattakin, ja ne pitävät paikkansa.

Eri mieltä voidaan olla siitä, että viljelyn kannattavuus on hyvä. Se saattaa olla hieman parempi kuin viljoilla, joita joudutaan lähes vuosittain viemään maasta, ja rahti­kuluthan tästä maksaa viljelijä alempina hintoina.

Öljykasvien viljelyä rasittavat kuitenkin kasvinsuojelu­toimet, joita nykyiset kirpat ja kuoriaiset edellyttävät. Kun vielä käytössä olevien kalliimpienkin torjunta-aineiden vaikutus on epävarmaa, on selvää, että pellolla on vietettävä aikaa, jos aikoo satoa saada.

Todellisuudessa öljykasvejakin viljelevän tilan kannattavuus on keskimäärin heikko. Jos todella halutaan, että suomalaiset viljelijät tuottavat kotimaassa käytettävät öljy­kasvit, niistä on maksettava sama hinta kuin muissakin saman kustannustason maissa.

Ei voi olla mahdollista, että me tuotamme jatkuvasti vuodesta toiseen edullisempaa rapsia pienemmillä sadoilla kuin esimerkiksi Tanskassa tai Saksassa. Koska tukiakin maksetaan vähemmän, on nykyinen viljelyhalukkuus ja alituotanto selviö.

Nyt olemme tilanteessa, jossa maahan tuodaan rapsia vuodesta riippuen jopa puolet tarpeesta, ja siitä pitää maksaa markkinahinta. Kun matif- pörssihinta on noin 405 euroa tonni, on Avenan noteeraus kotimaiselle tuottajalle 384 euroa tehtaalle toimitettuna. (MT 3.2).

Tämä noin 20 euron erotus muuhun Eurooppaan on jo jatkunut pitkään. Kun kyseessä on alituotantokasvi, hintaerolle ei ole perusteita. Tämä tietysti helpottaa yrityksen taloutta, kun käytännössä hintaerosta voi maksaa tuontirapsinkin rahdin, joka lienee samaa luokkaa kuin hinnanalennus.

Avenan markkina-asema mahdollistaa tietysti tämän epäreiluksi koetun toiminnan. Jos tavoite on kotimaisen viljelyalan lisääminen, ei muutaman euron sopimuslisän maksaminen riitä, vaan varmin ja kestävin ratkaisu on muuttaa hinnoittelu vastaamaan öljykasvien kansainvälistä tasoa. Silloin edes tämän kasvin osalta olemme muun Euroopan kanssa samalla viivalla.

Näin jäävät eurotkin Suomeen eikä tarvitse houkutella edes keltaisilla kumisaappailla, joita tarvitaan yhtä paljon kuin muoviämpäreitä.