Menestystarinoita kansalaishavainnoista

Almanakan nurkkaan tehdyt kirjaukset lumentulosta ja jäänlähdöstä kotijärvelläni liittyivät osaksi kansallista tietovarantoa, kun siirsin mummoni merkinnät Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään Järviwikiin.

Koottujen aineistojen avulla on voitu osoittaa, että järvien vuotuinen jääpeitteinen aika on lyhentynyt yli kuukaudella.

Kansalaisten tekemiin havaintoihin perustuvista menestystarinoista ei ole Suomessa puutetta.

Moni järjestelmä perustuu ainutlaatuiseen jokamiehenoikeuteemme. Meillä on oikeus kulkea, havainnoida ja kerätä pienimuotoisesti näytteitä paitsi omalla, myös toisen maalla. Tätä oikeutta myös käytetään.

Kotikyläni hirviporukka on vuosikaudet toteuttanut talkootyönä valtakunnallista riistalaskentaa, jonka perusteella määritellään seuraavan kauden kaatoluvat. Joka vuosi kymmenentuhatta suomalaista kävelee metsässä laskemassa kolmion muotoisilta alueilta löytyvät jäljet.

Nykytekniikka mahdollistaa tietojen kirjaamisen ja siirtämisen reaaliajassa järjestelmään, jota ylläpitävät Luonnonvarakeskus, Suomen Riistakeskus, Metsähallitus ja Metsästäjäliitto. Kahden viikon kuluttua toisesta päästä putkahtaa ulos ministeriön säädösteksti.

Jo vakiintunut käytäntö on upea ja voisi näyttää suuntaa myös eurooppalaiselle työlle, jossa kehitetään uusia Citizen Science -järjestelmiä.

Esimerkkejä kansalaisten tuottaman tiedon hyödyllisyydestä löytyy alalta kuin alalta.

Suomeen on perustettu useita kaivoksia kansalaisten tekemien mineraalilöydösten perusteella. Maanmittauslaitos haluaa saada kartat paremmin ajan tasalle polkujen osalta, Evira tiedon vierasperäisistä tuhohyönteisistä ja Ilmatieteen laitos trombeista.

Tutkimuslaitokset tekevät parhaillaan työtä sen eteen, että kansalaisen osallistuminen olisi mahdollisimman helppoa.

Mobiililaitteet ovat tuoneet kansalaisten havainnointi- ja osallistumismahdollisuudet aivan toiselle tasolle verrattuna mummoni kalenterimerkintöihin.

Tosiasia on myös se, että luonnon ja ympäristön havainnointiin on käytettävissä entistä vähemmän rahaa, jolloin kaikki keinot tiedon tuottamiseen on hyödynnettävä.

Pitkien aikasarjojen tuottaminen on tärkeää, sillä niihin perustuvat monet innovaatiot ja ymmärrys ympäristöstämme. Tieteen tekoon pääsee toki kiinni myös satunnaisemmilla havainnoilla.

Monessa tapauksessa kansalaisten tuottama tieto voidaan yhdistää täydentämään muilla menetelmillä kuten satelliiteilla tuotettua tietoa.

Kansalaisten tuottaman tiedon laadusta huolestuneille totean, että keinot on keksitty laadunvarmistukseenkin.

Kirjoittaja on Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymän (LYNET) pääsihteeri.