Syyttelyn sijaan rakentavaa keskustelua

Rahtusen hämmentävää on seurata maidontuottajien keskustelua somessa ja lehtien palstoilla. Polemiikki kiihtyy, kun jaettavaa on vähemmän. Senhän ymmärtää. Kysymys kuuluukin, miksi lyödään ja syytetään, kun pitäisi rakentaa ja kehittää?

Viime kuukausina on nähty tuottajasiirtymiä ja vaikka MT 11.3. uutisoi, että siirtyneitä tuottajia on vähän, tiedämme niiden olevan kaikkein isoimpia.

Valio on siis menettänyt isoimpia tuottajia ja määrällisesti enemmän maitoa kuin tuottajia.

Mielipidekirjoituksessa nimettiin kalastelijaksi Kaslink (MT 9.1.), joka maksaa muutamaa senttiä parempaa tuottajahintaa kuin Valio tekemällä kaupalle private label -tuotteita eli hyödyntää sitä markkinasegmenttiä, jonka Valio on tietoisella strategiavalinnallaan jättänyt tähän asti käyttämättä.

Lupaus paremmasta hinnasta on varmasti naiivi, kun puhutaan 20 vuoden horisontissa, mutta pitää melko varmasti lyhyemmällä aikajänteellä.

Tämä ei kuitenkaan ole jutun pointti, vaan se on muiden tekemien ratkaisujen hyväksyminen.

Yhteistyöhön ei voi pakottaa, eikä maidontuottajilla välttämättä ole kiistatonta yhteistä etua siitä, että Valio on mahdollisimman iso.

Valion edellisen toimitusjohtajan ja hallituksen otteet ovat varmasti olleet useammalle isolle tilalle hinnan ohella syynä päätökseen vaihtaa yhteistyökumppania. Myönnän myös harkinneeni asiaa aikaisemmin.

Uudet hallitsijat ovat näyttäneet kykyä rakentaa ja kehittää, neuvotella ja sopia, joten luotan Valioon aikaisempaa enemmän.

Hinnan ohella johdon linjaukset ja strateginen suunnittelu ovat minulle keskeisiä asioita yhteistyökumppania arvioidessa. Ymmärrän siksi hyvin ”valioryhmän hajottajia”, jotka näkevät omalle yritykselleen paremman tulevaisuuden jonkun muun kumppanin kanssa.

Valioryhmässä on iso joukko Valion kautta yhteistyötä tekeviä yrityksiä. Oman merkityksensä yhteistyön arviointiin tuo myös näiden yritysten eli Valiota omistavien maitotilojen arvot ja näkemys. Ikävän usein se on eri mieltä oleville syyttävä ja tuomitseva.

Valio on Suomen markkinoilla samassa asemassa kuin Arla Ruotsin. Maksaa tällä hetkellä huonointa tuottajahintaa ja on kooltaan isoin. Erona on tietysti, että Arla on enemmän tanskalainen tai jopa britannialainen kuin ruotsalainen ja Arlan kyky tuottaa lisäarvoa hankkimalleen maitolitralle on noin 80 prosenttia Valion vastaavasta.

Silti useimmin toistuva argumentti kilpailijan leiriä vastaan on joukkovoima tai yhteisrintama, kuolema kermankuorijoille. Tätä ei voi pitää rakentavana eikä kehittävänä.

Haluaisin nähdä rakentavaa keskustelua siitä, miten bisneksen kannattavuutta kehitetään jokaisen toimijan lähtökohdista syyllistämättä tai tuomitsematta muita.

Jussi Tunkkari

Veteli