Yliö: Osuuskuntien bonusjärjestelmät ovat kilpailua vääristävää verotukea

Kuva: Jarkko Sirkiä, Jaana Kankaanpää

Kymmenen vuotta sitten eduskunta käsitteli hallituksen esitystä osuuskunnan ylijäämänjaon verotusta koskevasta lakimuutoksesta. Ongelma liittyi kuluttajaosuuskuntien kirjanpito- ja verotusmenettelyyn, missä lopputulemana on kilpailullisesti epäsymmetrinen lopputulos.

Suuret kuluttajaosuuskunnat, kuten S-ryhmä ja OP, ottivat 1990-luvulla omaan sisäiseen käyttöön kirjanpitomenetelmän, mikä poikkesi merkittävästi voimassa olevasta käytännöstä. Verohallinto halusi kuitenkin korjata kilpailua häiritsevän tilanteen ja edellytti lakimuutosta tältä osin.

Lakiesityksessä muutostavoite oli ilmaistu selkeästi. Sen mukaan ”osuuskunnan voitonjaon laaja vähennyskelpoisuus ja tulon siirtäminen jäsenen tuloksi ilman osuuskunnan maksettavaksi tulevaa yhteisöveroa asettaa eri yritysmuodot epäneutraaliin asemaan silloin, kun osuuskunta harjoittaa yritystoimintaa muiden yritysmuotojen tapaan”. Edelleen ”kokonaisuutena arvioiden mahdollisuus voitonjaon vähentäminen elinkeinotoiminnan tuloksesta sopii huonosti nykyiseen verojärjestelmään”.

Kirjanpitäjän ohjeisiin kuuluu, että kirjaukset tehdään tositteen sisältämän asian pohjalta – ei sanojen pohjalta.

Bonuskeskustelun ytimessä olevassa keskustelussa halutaan tulkita sanoja bonus, ylijäämän palautus ja voitto omaan narratiiviin sopivalla tavalla ja siten muuttaa kirjanpitokäytäntöä. Sisällön kannalta kaikki ovat kuitenkin saman sisällön eri ilmaisuja. Ne ovat yrityksen tulojen ja menojen erotus, josta osa maksetaan voitonjakona omistajille.

Vaikka osakeyhtiön ja osuuskunnan sanasto poikkeaa toisistaan, kirjanpidon tulee noudattaa samaa kirjanpitolakia. Bonusta koskeva oikeuskäytäntö edellyttää voittokäsitteen mukaista kirjausta. Myös hallituksen esityksessä ilmaistiin, että kyseessä on voitonjako.

Varsinaisessa eduskunnan käsittelyssä joulukuussa 2014 lakiesityksen pääasia jäi toissijaiseksi.

Painotus siirtyi bonusten verotukseen kuluttajien kohdalla ja sen mukana julkisuudessa ilakoitiin hallituksen perivän jokaiselta bonuksen saajalta – yli 1,3 miljoonalta S-ryhmän jäseneltä – muutaman euron suuruista osinkoveroa.

Lain sisällön muutostavoite koski todellisuudessa kuitenkin yrityksen tilinpäätöksen perusteella maksettavaa yhteisöveroa eikä asiakkaan bonusten verotusta.

Unionin jäsenvaltio voi päättää omasta oikeusjärjestyksestään, mutta se ei voi olla ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.

Unionin oikeusjärjestelmän mukaan ja myös kansallisen oikeuskäytännön mukaan alennuksen määräytymispiste on ”kassankilahdus” (Sales rebait). Kassan jälkeiset suoritukset ovat voitonjakoa.

Näin ollen bonuksen vähentäminen myöhemmin myynnistä on kirjanpitolakiin sovellettuna virheellistä ja vaikutukseltaan hintakilpailun kannalta epäsymmetristä ja siten myös oikeudetonta valtion verotukea. Menettely avaa myös mahdollisuuden väärinkäytöksiin, sillä bonus siirtyy nykyisen menettelyn mukana pois varsinaisen kirjanpidon piiristä ainoastaan tilinpäätöksen lisätiedoksi jaetun bonuksen määrästä.

Menettelystä on verohallinnossa selkeä määritelmä, ”ohimyynti”.

Tiukassa kilpailussa verotuki parantaa merkittävästi investointikykyä ja siten myös markkinoiden valtaamista.

Nykyinen keskustelu perustuu vuoden vaihteessa hyväksyttyyn väitöskirjaani, missä perustelin voimassa olevien oikeussäädöksien pohjalta päivittäistavarakaupan kilpailullista eriarvoisuutta.

Mainittu perusteeton verotuki on kasvanut mittoihin, joka aiheuttaa jopa kaupunkikuvien muuttumista osuustoiminnallisen tunnuksen alle. On kysymys laajemmin jopa satojen miljoonien eurojen vuotuisesta valtion verotuesta.

Pelkästään S-ryhmän bonusten määrästä (530 miljoonaa euroa) virheellisen menettelyn seurauksena pois jäävän yhteisöveron määrä arvonlisäveroineen on noin 150 miljoonaa euroa vuodessa.

On vaara, että vuoden 2014 menettely valtaa jälleen julkisen viestinnän sisällön ja asian ydin katoaa vuosiksi todellisuudesta. Julkisuudessa OP:n johto painotti äskettäin kuluttajabonusten veronalaisuutta, mutta sivuutti yhteisöverotuksen edellyttämän korjauksen.

S-ryhmältä on tullut ainoastaan maininta siitä, ettei bonus synny OP:n tavoin pääomatulona. Maininnalla ei ole yhtymäkohtaa käytäntöön.

Tämänhetkinen keskustelu näyttää ajautuvan jälleen menetelmää käyttäville yrityksille merkityksettömään, kuluttajien saamien bonusten tarkasteluun. Olennaisen ja oikeudettoman yhteisöverotuksen korjauksesta ei näy keskustelussa mainintaa.

S-ryhmä ja Osuuspankki ovat molemmat kilpailuoikeuden mukaan määräävässä markkina-asemassa, joten niihin kohdistuu erityinen velvollisuus: yritysten käytäntöjen on noudatettava kilpailuoikeuden sisältöä. Ne eivät voi perustella virheellistä käytäntöään sillä, etteivät tienneet tai menettely on viranomaisten sallimaa tai ovat saamiensa asiantuntijaneuvojen mukaisia.

Yritysten on pelkistetysti toimittava lain mukaisesti. Muutoin on mahdollista, että oikeudeton hyöty peritään takaisin jopa viideltä vuodelta.

Veijo Hukari

kauppatieteiden tohtori