Köyhtyminen on vaativa laji ‒ Työmarkkinoilta pitäisi nyt löytyä suuren sirkuksen sijasta aitoa johtajuutta

Aivan mahdollista on, että kuluttajat maksavat ruuasta loppuvuonna jopa 15–20 prosenttia enemmän kuin vuoden alussa.  Kuva: Petteri Kivimäki

Mielipide|Politiikka

3.6.202210:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Yhä rajummaksi kohoava inflaatio alkaa iskeytyä kuluttajien tajuntaan tavalla, jota ei ole kymmeniin vuosiin nähty. Hinnat nousivat Eurostatin tuoreimman tilaston mukaan toukokuussa jo 7,1 prosenttia, mutta Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamasta epävarmuudesta johtuen nousu voi olla vieläkin suurempaa.

Kun suurin osa palkankorotuksista on ankkuroitu noin kahden prosentin tasolle, seurauksena on ostovoiman lasku.

Suomalaiset ovat havahtuneet tilanteeseen hitaasti, vaikka kehitys on ollut nähtävissä jo kuukausia. Nyt esille nousevat ruuan hinnan korotukset. Niistäkin on nähty vasta osa.

Ruuan on arveltu kallistuvan kuluvan vuoden aikana ainakin 10 prosenttia, mutta erityisesti maataloustuottajien kohtaama inflaatio on ollut jo pitkään useita kymmeniä prosentteja, eikä lannoitteiden ja muiden tuotantopanosten hintojen kehitys lupaa hyvää tulevillekaan kuukausille.

Aivan mahdollista on, että kuluttajat maksavat ruuasta loppuvuonna jopa 15–20 prosenttia enemmän kuin vuoden alussa. Itse asiassa hintojen pitääkin nousta, jotta maataloudelle ja teollisuudelle jäisi ketjusta kohtuullinen osuus.

Myös polttoaineiden hintojen noususta on nähty mahdollisesti vasta osa. Pahimmissa uhkakuvissa bensalitra voi nousta jopa yli kolmen euron.

Samalla on käynnistynyt keskustelu siitä, miten inflaation valuminen palkkoihin voitaisiin välttää. Keskiviikkona Elinkeinoelämän keskusliiton kokenut ekonomisti Penna Urrila (Yle 1.6.) muistutti jälleen kerran vanhasta totuudesta, jonka mukaan yhden prosenttiyksikön verotuksen keventäminen vastaisi noin kolmen prosentin palkankorotuksia.

Valitettavasti EK on kuitenkin jo vuosia sitten ilmoittanut luopuvansa tulopoliittisista kokonaisratkaisuista, joissa eri alojen kohtuullisia korotuksia täydennettiin veronalennuksilla. Näin kansalaisten ostovoima turvattiin, inflaatiota hillittiin ja kansainvälisestä kilpailukyvystä huolehdittiin.

Kun työnantajien toiveesta siirryttiin liitto- ja jopa yrityskohtaisiin palkkaratkaisuihin, entisiä toimintatapoja on vaikea puhaltaa henkiin, vaikka niitä saatettaisiin nyt tarvita enemmän kuin kenties koskaan. Niin villiä meno on tällä hetkellä työmarkkinoilla.

Hoitohenkilöstön ja muun julkisen sektorin palkankorotusvaatimukset ylittävät selvästi alkuvuodesta solmitut yksityisen puolen korotukset. Syksyllä teknologiateollisuus on valmistautunut vaatimaan vielä enemmän.

Tästä seurauksena on väistämättä inflaation kiihtyminen ja Suomen viennin kilpailukyvyn rapautuminen, johon ei tietenkään olisi varaa.

Kun työmarkkinoita ei enää johda kukaan, apua haetaan taas kerran valtiolta. Verotuksen alentamisesta toivotaan helpotusta syksyn ahdinkoon, josta on tulossa taas kerran erittäin paha.

Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) on tilanteessa ahtaalla. Valtiolla ei olisi tähän touhuun nyt yhtään rahaa. Toisaalta inflaation kiihtyminen ja kilpailukyvyn rapautuminen olisi Suomelle tuhoisaa.

Työmarkkinoilta pitäisi nyt kuitenkin löytyä suuren sirkuksen sijasta aitoa johtajuutta, jolla veronalennusvaatimuksiin vastattaisiin. Yhteiskuntasopimukselle olisi erityistä tarvetta nyt sotatilanteen seurausten hoitamisessa.

Köyhtyminen on vaikea laji. Sekin pitäisi tehdä oikeudenmukaisesti ja hallitusti.

Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.