Luonnon monimuotoisuuden häviäminen

Suomen luonto on parhaimmillaan kesällä. Varsinkin se vihreys, joka muutamassa viikossa valtaa koko maiseman, on häikäisevä. Luonnossa tapahtuu kuitenkin pikku hiljaa muutosta, ja aina ei niin hyvään suuntaan.

Vuosikymmenten aikana muutos on ollut nähtävissä jo huomattava esimerkiksi luonnonkukkien, perhosten ja muutamien lintulajienkin kannan vähenemisenä.

Miksi sitten tällainen radikaali muutos on tapahtunut, siihen löytyy varmaan monta selitystä. Yksi selitys, eikä vähäisin on kasvinsuojelu­aineiden ja keinolannoitteiden käyttö. Mehiläistenkin radikaali väheneminen on yhdistetty näiden aineiden, voi sanoa jopa hulvattomaan käyttöön. Keinolannoitteiden raskasmetallit ovat myös jääneet maaperään monien vuosikymmenten käytön jälkeen.

Nämä jäämät voivat aiheuttaa pitkällä aikavälillä korvaamatonta vahinkoa pieneliöiden ja myös ihmisten perimään.

On myös niin, että näiden aineiden käytön haitat eivät ilmene heti, vaan pitkän ajan kuluessa kun maaperäämme on piiskattu tuottamaan maksimaaliset sadot. Tällaista voitaisiin verrata jopa laajamittaiseen dopingin käyttöön maaperän suhteen.

Ennen vanhaan esimerkiksi perunapelloilla ei nähty myrkkyruiskuja. Sato saattoi jäädä vähäisemmäksi kun nykyisin, mutta maku ja tuotteen terveellisyys oli taattu.

Tietenkin jossain määrin kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita joudutaan käyttämään ruokahuollon turvaamiseksi, mutta rajansa kaikella.