Yliö: Kuivuuteen varautumisessa Ahvenanmaa näyttää esimerkkiä Manner-Suomelle
Ilmastonmuutos lisää kuivuuskausien aiheuttamia satoriskejä, joihin on tärkeää varautua, kirjoittavat ilmastoasiantuntijat Mari Lappalainen, Antti Miettinen ja Johanna Helkimo. Nykyisellään Manner-Suomessa ei tueta kasteluinvestointeja, mutta Ahvenanmaan esimerkki näyttää, että myös niille tarvitaan tukea.
Peltoa kastellaan Uudellamaalla. Kuvituskuva. Kuva: Kimmo HaimiSuomalaisista peltoviljelyn ja avomaan puutarhatuotannon aloista vain 2,2 prosenttia oli kasteltavissa vuonna 2023, kertoo Luonnonvarakeskus Luken tuore tilasto. Huolestuttavaa on, että kasteltavissa oleva ala on puolittunut vuosina 2013–2023. Tällä aikavälillä kasteltavissa oleva ala on lisääntynyt vain Ahvenanmaalla.
Kasteltavissa olevalla alalla tarkoitetaan viljelyalaa, jolle käytettävissä olevat kastelulaitteet voidaan kuljettaa ja jolla niitä voidaan käyttää – eli kasteluvettä on saatavissa ja laitteiden käyttö on teknisesti mahdollista.
Kasteltavissa olevaan alaan ei lasketa kasvihuoneita, eikä yksinomaan säätösalaojituksen kautta kasteltavissa olevia peltoja.
Alueelliset erot ovat muutenkin suuria, mutta Ahvenanmaan tilanne poikkeaa Manner-Suomesta täysin. Ahvenanmaalla viljelyalasta voidaan kastella jo 16 prosenttia, sillä investoinnit kasteluun ovat lisääntyneet.
Tilastot eivät paljasta syytä alueiden välisille eroille kasteltavissa olevan viljelyalan suhteen, mutta eräs selitys voi löytyä tukipolitiikasta.
Ahvenanmaalla kasteluinvestointeja on rahoituskaudella 2014–2022 tuettu osana maatalouden rahoitusta, kun vastaava tuki muualta Suomesta on puuttunut. Ahvenanmaalla tukea on voinut saada muun muassa kasteluvesialtaiden rakentamiseen, putkistoihin sekä letkujen ja vettä säästävien sadettimien hankintaan.
Manner-Suomessa investointitukea saa säätösalaojitukseen sekä vettä viivyttävien rakenteiden, kuten kosteikkojen tekemiseen. Säätösalaojitus voi vähentää kastelutarvetta pidättäessään vettä peltomaassa.
Varsinaisia kastelujärjestelmiä, esimerkiksi putkiin ja letkuihin liitettäviä sadettimia ei tueta, mutta niitä hyödynnetään kannattavuussyistä etenkin hehtaarisadoltaan arvokkaampien kasvien, kuten marjojen ja vihannesten viljelyssä.
Valuma-alueilla tarvitaan lisää yhteistä suunnittelua.
Ojitusyhteisöillä olisi mahdollisuus toimia myös kuivuuteen varautumisessa. Ojitusyhteisön vastuulla on huolehtia siitä, että kuivatus toimii tarkoituksenmukaisesti.
Yhteinen ojitusinvestointi, joka on uusi peruskuivatuksen tukimuoto, edellyttää ympäristön tilaa ja kestävää tuotantotapaa edistävää toimintaa. Tätä tukimuotoa voitaisiin kehittää vielä niin, että mahdollisuudet esimerkiksi kasteluveden keräämiseen parantuisivat.
Hyväkin kastelujärjestelmä on käyttökelvoton, jos vettä kasteluun ei ole tarjolla. Jos yhä useammat ottavat käyttöön uusia kastelujärjestelmiä, riittääkö vesi kaikille?
Valtaosa kasteluun otetusta vedestä on Luken tilastojen mukaan pintavettä – vettä on pumpattu läheisestä ojasta, joesta, lammesta tai muusta vesivarastosta. Jotta rajalliset vesivarastot riittävät ja kasteluvesien keruuta voidaan kehittää, tarvitaan valuma-alueilla lisää yhteistä suunnittelua.
Lisääntyvään kuivuuteen voi varautua myös muuten kuin kastelujärjestelmillä. Pellon toimiva vesitalous on kasvukunnon perusta. Pellon on pystyttävä ottamaan vastaan mahdolliset rankkasateet ja samalla pidättämään vettä kuivien aikojen varalle. Maan rakenteesta ja toimivasta kuivatuksesta on huolehdittava, mutta kuivuuden torjuminen vaatii kokonaisvaltaista vesienhallintaa.
Tiedossa on, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat kuivuusjaksot kasvukaudella ovat lisääntymässä. Ilmastonmuutos aikaistaa kasvukauden alkua, mutta samanaikaisesti haihdunta lisääntyy ja maankosteus vähenee.
Kastelun avulla voidaan lisätä satovarmuutta ja tuottaa suurempia ja laadukkaampia satoja. Samalla parannetaan myös lannoitteiden käytön hyötysuhdetta, vähennetään päästöjä tehostamalla resurssien käyttöä sekä parannetaan huoltovarmuutta.
Varautuminen kuivuusjaksoihin on taloudellisesti järkevää pitkällä aikavälillä. Tietojen jakaminen, koulutus ja hyvät esimerkit kannustavat viljelijää investointeihin ja varautumistoimiin. Ahvenanmaan esimerkki viestii siitä, että kasteluinvestoinneille tarvitaan myös tukea. Investoinnit voivat olla viljelijälle kalliita ja niiden hyödyt lyhyellä aikavälillä epävarmoja.
Manner-Suomessakin on entistä tärkeämpää tukea investointeja, joilla parannetaan valmiuksia kasteluun sekä tehostetaan kasteluveden käyttöä ja varastointia.
Kuivuus ei ole enää pelkkä uhka – kuluneena keväänäkin peltojen pinnat ovat paikoin kuivuneet jo varhain. Siksi tuet on suunnattava niin, että vesivaroja hyödynnetään oikeudenmukaisesti ja kestävästi. Näin turvataan viljelymahdollisuudet Suomessa myös tulevaisuudessa.
Mari Lappalainen
ilmastoasiantuntija
Antti Miettinen
ilmastoasiantuntija
Johanna Helkimo
johtava ilmastoasiantuntija
Ely-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
