Vilu ja nälkä ovat kovia vieraita
Appiukon sanoin ”vilu ja nälkä ovat kovia vieraita”. Onko Suomi immuuni vilun ja nälän reunustamalle tulevaisuudelle, jos Venäjä eristetään pitkäksi aikaa? Tuskinpa.
Helsinki lämpenee venäläisellä kivihiilellä. Kuva: Jaana KankaanpääOlin helmikuun lopulla Saksassa viikon ja asuimme vaimon kanssa Airbnb:ssä Hannoverin keskustan vieressä. Ulkona oli muutama aste lämmintä ja sisälläkin tarkeni, kun kiersi lämpöpattereita isommalle. Keittiön nurkassa kaasulämmitin alkoi hurista entistä useammin.
Asunnossa oli peruslämpö talon puolesta, jotta putket eivät jäädy, mutta asumislämpö tuotetaan asuntokohtaisesti.
Voi vain arvailla, mitä Hannoverin ja likimain kaikkien muiden kaupunkien asukkaat miettivät. Lämpöä saa, mutta se maksaa tolkuttomasti. Miten käy, jos Putin kääntää hanat kiinni?
Vilu ja nälkä ovat keskeisiä isoissa mullistuksissa. Arabikevät lähti ruuan hinnan noususta tai se oli ainakin viimeinen pisara pitkään jatkuneelle tyytymättömyydelle. Convoy-mellakat saavat voimaa polttonesteiden hinnannoususta.
Appiukon sanoin ”vilu ja nälkä ovat kovia vieraita”. Onko Suomi immuuni vilun ja nälän reunustamalle tulevaisuudelle, jos Venäjä eristetään pitkäksi aikaa? Tuskinpa.
Suomi on koko talven tuonut 15 prosenttia sähköstään Venäjältä, likimain Eurajoen kolmosen täyden tehon verran. Kaasu on virrannut vilkkaasti putkissa. Helsinki lämpenee venäläisellä kivihiilellä. Neljännes energiahakkeesta tuli rajojen sulkemiseen saakka itärajan takaa. Suurin osa lannoitteiden raaka-aineista on tullut idästä, liikennepolttoaineiden raaka-aineista melkein puolet.
Ison pyörän kääntäminen uuteen asentoon vaatii rahaa ja ennen kaikkea aikaa. Eurajoen voimala saadaan toivottavasti käyttöön pian, kun hätä alkaa olla suurin. Ollaan veitsenterällä. Ainakin sähkön vienti Viroon loppuisi ja Narvan ruskohiilivoimalat otettaisiin käyttöön, jos itäapuja ei tule.
Puun ja turpeen tuonti idästä pysähtyi jo, mikä tarkoittaa, että kotimaan metsiä joudutaan parturoimaan entistä hanakammin. Lännen apuun en nyt luottaisi, kun kaikilla on samat murheet. UPM:n työtaistelu saattaa olla eduksi siinä mielessä, että puuta jää hakkaamatta. Naapurin metsänomistaja teki aikoja sitten puukaupan, mutta vielä hongat humisevat. Ehkä hakkuiden tauko kurotaan umpeen pikaisesti, kun sellunkeittäjät palaavat töihin.
On kiinnostava seurata turpeen ympärillä käytävää keskustelua. Suomella on EU:n ehkä suurimmat turvevarat, mutta vielä on epäselvää, otetaanko ne taas käyttöön. Ehkä Siperia tai vilu opettavat. Ensi talvenakin on kylmiä aikoja ja jostain lämpö pitää silloinkin saada.
Turve voisi auttaa, mutta asialla on tulenpalava kiire. Töiden pitää alkaa reilun kuukauden päästä sadoilla soilla, jotta turveaumat ehtivät kasvaa riittävästi ennen loppukesän sateita. Päättyvä talvi tyhjensi vanhat varastot.
Romutustuella sulatettiin puolet turvekalustosta, mutta toinen puoli on ehkä saatavissa käyttöön. Se ei tapahdu päivässä eikä kahdessa, mutta onnistunee, jos tahtoa turpeen pitkäaikaiseen energiakäyttöön löytyy ja päätöksiä tehdään heti.
Mitkä ovat vaihtoehdot, jos turve halutaan pitää poissa energiavalikoimasta? Helppoja vastauksia ei ole.
Teoriassa metsien harvennushakkuissa riittäisi tekemistä, mutta pystytäänkö niitä lisäämään merkittävästi. Sähkön käyttöön nojaavaa lämmöntuotantoa ei ole varaa juuri kasvattaa, jos riski on, että Venäjältä tulevat johdot kylmenevät. Sähköä pitäisi joka tapauksessa riittää lisää moneen uuteen tarpeeseen. Energian säästö on aina varteenotettavaa, mutta eiköhän sitä ole yritetty pitkään.
Uudenlaisia aikoja kohti mennään, jos ja kun ruoka ja lämpö vievät yhä suuremman osan tuloista. Olisi omaan jalkaa ampumista, jos ruuantuotanto päästetään näivettymään. Energiaan liittyvä epävarmuus hellittää vasta, kun vetytalous on isosti käytössä.
Kirjoittaja on Suomalaisen Maaseudun tuottaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
