EU:n miljardikokeilun puutteet paljastuvat

EU:n elpymispaketista on paljastunut huomattavia puutteita. Kuva: Jukka Koivula

Mielipide|Politiikka ja talous

20.9.202410:46

Kolumni

Petri Sarvamaa

Osaatko arvata, mikä surullisen kuuluisa EU-rahoitusväline on kyseessä?

Kolmen pisteen vihje: siitä on vielä satoja miljardeja euroja käyttämättä. Kahden pisteen vihje: komissiolla ei ole tarkkaa tilannekuvaa siitä, minne jo maksetut varat ovat päätyneet. Yhden pisteen vihje: rahoitetut investoinnit eivät olekaan niin ilmastoystävällisiä kuin alun perin ajateltiin.

Kyse on elpymispaketista. Se on ylivoimaisesti EU:n historian kallein kokeilu. Tämä koronakriisin keskellä luotu rahasto on osoittautunut monella tapaa ongelmalliseksi veronmaksajan näkökulmasta tarkasteltuna.

Aloitetaan käyttämättömistä miljardeista. Vuoden 2023 loppuun mennessä EU:n jäsenmaat olivat hyödyntäneet 213 miljardia, vain alle kolmanneksen, elpymisrahoista.

Näistäkin rahoista vain noin puolet on päätynyt alun perin tarkoitettuun kohteeseensa, kuten kouluille, yrityksille, alueille ja niin edelleen.

Maksujen viivästykselle on tarjolla pitkä lista selityksiä – keskeisimpinä inflaatio, toimitusketjujen ongelmat, jäsenmaiden ylioptimistiset suunnitelmat toteutettavista uudistuksista sekä niin kutsutun do no significant harm -periaatteen tulkintavaikeudet. Viime kädessä Euroopan komissio on tästä vastuussa.

Komissio ja jäsenmaat ovatkin ryhtyneet toimiin viivästysten korjaamiseksi. Kiire tulee, sillä loput uudistuksista ja investoinneista tulisi toteuttaa vuoden 2026 loppuun mennessä.

Toivoa saattaa, että elpymispaketti lunastaisi ne lupaukset, joilla se alun perin veronmaksajille myytiin.

Elpymispakettia on kritisoitu myös valvonnan puutteesta. Sitä koskevassa asetuksessa ei esimerkiksi säädetä erikseen mahdollisuudesta periä takaisin varoja tilanteessa, jossa sovittuja toimenpiteitä ei ole saatettu loppuun.

Paketista on siis voitu rahoittaa hankkeita, jotka eivät lopulta näe edes päivänvaloa. Lisäksi komissiolla on heikot mahdollisuudet seurata rahaa sen jälkeen, kun se on maksettu jäsenmaahan.

Eikä siinä vielä kaikki. Viimeisimmän tekemämme selvityksen mukaan elpymisvälineen vaikutus ilmastotoimiin ja vihreän siirtymän vauhdittamiseen on epäselvä.

Ilmastohankkeisiin osoitettuja menoja on yliarvioitu 34,5 miljardin euron edestä. EU-rahoitetulla hankkeella on siis saattanut olla vihreä leima, vaikka todellisuudessa se ei sitä olisi ansainnut.

Esimerkiksi eräässä vesihuollon parantamishankkeessa ilmoitettiin 40 prosentin ilmastorahoitusosuus, vaikka todellisuudessa varat käytettiin valtion tietotekniikkaratkaisuihin vesihuoltojärjestelmän digitalisoimiseksi.

Kun näitä elpymispaketin puutteita peilaa Italian entisen pääministerin Mario Draghin kilpailukykyraportista jälleen leimahtaneeseen keskusteluun EU:n uudesta yhteisvelasta, peräänkuuluttaisin itse malttia.

Euroopan kilpailukyvyn haasteet on otettava tosissaan, mutta sen edistämiseksi ei ole varaa toistaa elpymispaketin virheitä.