Perniöläisiltä ei kysytty
Palvelut siirtyivät kauas
Perniöläinen Liisa Vainio ei ole ollenkaan iloinen, että hänestä tuli vielä vanhoilla päivillään salolainen. Särkisalolainen hän kyllä vähän on, sillä kesät kuluvat kesämökillä Särkisalossa, joka sekin liittyi neljä vuotta sitten Saloon.
”Moni olis halunnu, että liitoksesta olis kyselty kuntalaisilta, mutta valtuutetut sen keskenään päättivät.”
Vainio olisi liittänyt Perniön ja Särkisalon yhteen. Perniö oli velkainen, mutta sillä oli omaisuutta.
”Ehdotimme, että myykää kunnan maita pois. Sanottiin, ettei se käy, kun edelliset sukupolvet ovat säästäneet ja me tuhlattaisiin. Nyt Salo tuhlaa meidän säästöt”, Vainio puhisee.
”Missään ei tuoda esiin, mikä säästö tästä liittymisestä oli. Mikä hyöty?”
Särkisalon vanhainkoti lakkautettiin kuntaliitoksen jälkeen. Sen viereen jäi palvelutalo, jonka tukena vanhainkoti oli ollut.
”Nyt palvelutalossa ollaan ihan yypykällä, mistä saa apua, jos jotain sattuu.”
Särkisalon vanhuksia on viety hoidettavaksi eri puolille Saloa. ”Kyl maar vietäis Rovaniemelle asti. Miten vanhus käy katsomassa puolisoa, jos ei ole autoa?” Vainio ihmettelee.
Perniöstä on liitoksen jälkeen lähtenyt pois Kela ja poliisi. Sekin harmittaa Vainiota.
”Vanhukset tarttee Kelaa. On mentävä Saloon asti ja linja-autoasemalta on aika pitkä matka kävellä. Ei kaikilla ole autoa, joiltain 80-90-vuotiailta on otettu korttikin pois. Eikä ne linja-autotkaan kulje kuin kerran päivässä.”
Entäs kun Vainiolta lohkesi hammas. ”Soitin hammaslääkärille Perniöön, ei millään saanut aikaa. Menin sitten Saloon, niin eikös tullut perniöläinen hammaslääkäri vastaan. Täällä on tuoli tyhjänä, kun he joutuu päivystämään Salossa.”
”Sitä tulee niin monennäköistä, kun vanhaks tulee. Nyt vielä sujuu, kun on ajokortti ja suuntavaistoa, mutta kun ne menevät, niin kai ne sitten rupeaa armokuolemia antamaan.”
Perniön kunnantalo seisoo tyhjillään. Kunta miettii, mitä sillä tekisi. ”Kai se myytäiskin, jos joku vaan ostais”, Vainio tuumii.
Kunnan työntekijät siirtyivät Saloon, missä töitä tehdään avokonttorissa. Vainio arvelee, että omassa kunnantalossa töitä sai tehdä paljon paremmissa oloissa.
Liisa ja Markku Vainio ovat eläkkeellä sikatilan pidosta. Markku Vainio sairastaa keuhkoahtaumatautia ja joutuu kulkemaan happipullon kanssa. Toistaiseksi pariskunta on pärjännyt kaksistaan kotona.
Jos kotisairaanhoitoon joutuisi turvautumaan, isossa kunnassa hoitaja saattaa tulla mistä päin vain ja vaihtuvuus on suuri, Liisa Vainio on kuullut.
”Meistä tuli kaupunkilaisia, tarttis meillä jotain kaupungin etujakin olla”, hän vitsailee.
”Eihän sitä tiedä, jos tulee vanha syytinkimeininki. Lapset joutuu vielä hoitamaan vanhempansa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

