Lukijalta: Pienet tilat pitäisivät maaseutua elävänä
Kovalla työllä ja tarkalla taloudenpidolla olemme sisukkaasti jaksaneet jatkaa sukupolvienketjua kutsumusammatissamme, kirjoittaa Eila Jyräkoski. ”Nyt Valiokin on aloittanut muiden mukana pienviljelijän tappolinjan.”
Parsinavetta. Kuvituskuva. Kuva: Jaana KankaanpääAxel Kola otti kantaa investointituen tuottamaan epätasa-arvoon (MT 5.12.). Pelastuuko maailma sitten, kun viimeinenkin pienviljelijä on saatu lopettamaan tilanpito? Tähän on panostettu jo vuosikymmeniä. Aikoinaan pienet tilat eivät aloittaessaan saaneet niin sanottua halpakorkoista maatilalainaa. Nyt uudet yrittäjät eivät sukupolvenvaihdoksessa saa starttirahoja.
Investointitukia emme ole saaneet yhteenkään investointiin, koneisiin, uusiutuvaan energiaan tai tuotantorakennuksiin. Yhteiskunta ei ole toimintaamme rahoittanut. Kaikki on niin sanotusti omasta selkänahasta, jolla olemme elantomme hankkineet.
Kovalla työllä ja tarkalla taloudenpidolla olemme sisukkaasti jaksaneet jatkaa sukupolvien ketjua kutsumusammatissamme.
Pienemmätkin tilat pitävät maaseutua elävänä, säilyttävät luonnon monimuotoisuutta, lisäävät maamme huoltovarmuutta ja samalla välillisesti työllistävät monia henkilöitä eri aloilta.
Kovalla työllä ja tarkalla taloudenpidolla olemme sisukkaasti jaksaneet jatkaa sukupolvien ketjua kutsumusammatissamme, mutta nyt Valiokin on aloittanut muiden mukana pienviljelijän tappolinjan.
Mediassa kuulee usein moitittavan, miten nykyinen tehomaatalous tuhoaa luontomme. Suuntaus ei ole kuitenkaan läheskään aina viljelijän tahto, vaan valtaapitävien päätös ja toiminnan tulos.
Eila Jyräkoski
pienviljelijä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
