Pariskunta halusi pelastaa vanhan perinnekasvin tuholta – nyt suomalainen Finola johtaa superruokana tunnetun öljyhampun maailmanvalloitusta

Finola-kasvusto kurottaa parin metrin korkeuteen. Hampputuotteet ovat vakiintuneet osaksi päivittäistavarakauppojen tarjontaa. Kuva: Sanne Katainen

Mielipide

17.11.201920:00

Kolumni

Tuulikki Viilo

Mississippin yliopisto, vuosi 1983. Nuori Anita Hemmilä kuuntelee luentoa Amerikan orjista tarkkaavaisesti, eikä huomaa häneen kohdistuvaa katsetta.

Meikittömät kasvot, valtoimenaan lainehtiva tukka, siniharmaat silmät: Nuori teksasilaispoika ei tahdo saada silmiään irti suomalaistytöstä.

Silmien väriäkin tärkeämpää kuitenkin oli, mitä niiden takana näkyi. "Hän vaikutti itsevarmalta, muttei lainkaan röyhkeältä. Ajattelin, että hänen täytyy olla minua vanhempi."

Tosiasiassa James Callaway oli pohjanmaalaista maatilan tyttöä hieman iäkkäämpi. "Tulin itse epäkypsästä, konservatiivisesta kulttuurista."

Vielä ei vaikuttanut todennäköiseltä, että he kaksi tulisivat yhdessä kehittämään yhden laajimmalle levinneistä suomalaisista kasvilajikkeista.

Aikanaan kasvin nimeksi tulee Finola, jotta ihmiset tietäisivät, mistä se on peräisin. Sillä ilman Suomea Finolaa ei olisi.

Finolan suosio maailmalla on ollut suomalaiselle kasville ennennäkemätön: se on Euroopan ja Kanadan suosituin öljyhamppulajike.

Hamppuun liittyvä tutkimus on ollut puutteellista, mikä on lisännyt kasviin liittyviä villejä teorioita. James Callaway tekemässä muistiinpanoja Finola-öljyhamppupellossa Karttulassa. Kuva: Anita Hemmilä

On kuitenkin hölmöä kiirehtiä asioiden edelle. Finolan tarina ei nimittäin ala täältä, vaan Venäjältä. Sen jalostukseen käytetyt siemenet ovat peräisin kasvitieteilijä Nikolai Vavilovin nimeä kantavan instituutin siemenpankista Pietarista.

Siemenpankki oli selvinnyt jopa syksyllä 1941 alkaneista Leningradin piirityksistä. Ryhmä instituutin botanisteja kuoli ennemmin nälkään kuin söi siemenkokoelmia. Monimuotoisuuteen uskova Vavilov haaveili maailmasta, jossa nälänhätä vielä kukistettaisiin – kasvijalostuksen avulla.

Vavilov oli monimuotoisuuteen liittyvässä ymmärryksessään aikaansa edellä. 1900-luvun alkuun verrattuna maailma on tähän mennessä menettänyt 75 prosenttia viljelykasvien geneettisestä monimuotoisuudesta, kertoo YK:n maatalousjärjestö FAO.

Vavilov joutui lopulta puolustamaan näkemyksiään hengellään. Hän kuoli työleirillä Siperiassa tammikuussa 1943.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen instituutin vähäiset tutkimusresurssit kohdistettiin ohran ja vehnän tutkimukseen.

Anita Hemmilä ei ole lannistunut hampun saamasta negatiivisesta julkisuudesta. Takana olevat taulut ovat hänen omia töitään Kuva: Pentti Vänskä

Hampunsiemenet näyttivät vaipuneen täyteen unohdukseen.

Ne saivat kuitenkin yllättäen uuden mahdollisuuden Hemmilän ja Callawayn puutarhassa. Molemmat olivat kiinnostuneita hampun hyötykäytön elvyttämisestä. He saivat siemenet eurooppalaisen hamppujärjestön kautta.

Finolan jalostukseen käytetyt siemenet olivat alkujaan peräisin Moskovan pohjoispuolelta, kulakkien entiseltä asuinalueelta. Kulakit olivat saaneet kasvista kangasta, ruokaa ja kuitua.

Stalinin karkotusten jälkeen pellot olivat jääneet kesannolle. Vavilov-instituutin tutkijat palasivat alueelle 1950-luvulla keräämään siemenet jäljelle jääneistä viljelykasveista.

Hemmilä-Callawayn pariskunta muutti Suomeen San Franciscosta 1980-luvun loppupuolella. Hemmilä aikoi jatkaa kielitieteiden opintojaan Jyväskylän yliopistossa. Kemiaa opiskellut Callaway taas halusi tehdä väitöskirjan Kuopion yliopistolla.

Sopivasti kahden kaupungin välissä sijaitsi Hankasalmi, jonne pariskunta asettui asumaan vuonna 1989.

Kulttuuripiireissä aktiivinen Hemmilä opetti kieliä ja veti esimerkiksi Hankasalmen maa- ja kotitalousnaisten taidepiiriä. Molemmat olivat mukana myös keväällä 1995 alkaneessa hamppuun kytkeytyvässä kulttuuriprojektissa.

Hankasalmen aseman vieressä oli puolen hehtaarin kulttuuripelto, johon kulttuurisihteeri ja pariskunnan hyvä ystävä Ulla Kolehmainen etsi sopivaa perinnekasvia.

Hemmilä ja Callaway tiesivät, että hampulla oli Suomessa hyötykasvina syvät juuret. Keskiajalla hampulla ja pellavalla maksettiin Suomessa jopa veroja.

Pellolle päätettiin kylvää kahta ranskalaista kuituhamppulajiketta. Kaksivuotisen projektin nimeksi tuli historiallisen kulttuurikasvin uudelleen tuominen.

Kun siemenet saapuivat Ranskasta, Hankasalmen sanomat ja Keskisuomalainen kutsuttiin seuraamaan kylvöä. Sitä kautta Keski-Suomen rikospoliisi sai tietää asiasta.

Rikospoliisi otti yhteyttä artikkelin kirjoittaneeseen toimittajaan ja ilmoitti virkavallan seuraavan tilannetta. "Lehden seuraava artikkeli vihjasi, ettei projekti ehkä olekaan niin viaton", Hemmilä kertoo.

Samaan aikaan Vavilov-instituutista hiljattain saadut siemenet itivät pariskunnan puutarhassa.

Öljyhampun vahvat juuret muokkaavat maaperää. 

Finola-öljyhamppu kypsyy aikaisin, joten sen voi puida tavallisella puimurilla. Jos se vaatisi erikoiskoneita, lajikkeesta ei olisi tullut yhtä suosittu, sanoo lajikkeen kehittänyt James Callaway. Kuva: Sanne Katainen

Hamppua on hyödynnetty Suomessa kauan. Kuluneen vuosikymmenen aikana kasvi on palannut lautasille. Kuva: Sanne Katainen

Tofua saadakseen ei tarvitse rahdata soijaa valtamerten takaa. Hampusta saa maistuvan proteiininlähteen, joskaan sitä ei kannata paistaa. Kuva: Pentti Vänskä

Poliisi otti kulttuuripellosta THC-näytteitä. THC on hampun huumaava ainesosa. Vaikka kuituhampusta sitä voi mitata pieniä määriä, kuituhamppu on kannabikseen verrattuna kuin alkoholiton olut alkoholijuomien rinnalla: Pilveen sillä ei pääse.

Ensimmäisistä näytteissä THC:tä ei ollut, mutta seuraavasta näytteestä sitä löydettiin pieni määrä.

Uutiset levisivät ja pian puolen hehtaarin peltoa olivat ihmettelemässä myös isommat mediatalot. "Hankasalmi sai enemmän julkisuutta kuin mikään muu paikka Suomessa kesällä 1995."

Osa näytti ajattelevan, että Hankasalmen aseman pellolta saa halutessaan ilmaiset tötsyt. Kerran Callawayn tullessa paikalle pellolta hamppua repineet nuoret hyppäsivät autoon ja kaasuttivat pois.

Lopulta poliisi vaati kaatamaan kuituhamppukasvuston.

Sen sijaan Callawayn ja Hemmilän takapihalla itäneet instituutin siemenet saivat poliisin puolesta jäädä, vaikka lajike ei tuolloin ollut virallinen. Callaway arvostaa edelleenkin tuota virkavallan elettä. Erityisesti paikallinen nimismies saa kiitosta.

Ilman virkavallan suopeaa asennetta Finolaa ei olisi koskaan kehitetty.

Hemmilää kulttuuriprojektin ongelmat pikemminkin sisuunnuttivat kuin lannistivat: tähän kasvin tarina ei päättyisi.

Itsenäisyyspäivän yhteydessä kunta jopa palkitsi hankkeen, hän muistelee. "Hankasalmen kunta tunsi sympatiaa meitä kohtaan. Meillä oli ollut viaton ja hyvää tarkoittava projekti."

Puutarhassa instituutista saatu hamppu kukoisti ja teki runsaasti öljypitoisia siemeniä.

Kemian alalla useita tutkimuksia tehnyt Callaway huomasi öljyn sisältävän poikkeuksellisen paljon monityydyttymättömiä rasvahappoja ja proteiinia.

Idea öljyhampusta oli kuitenkin uusi. EU:lla ei ollut sille edes omaa kategoriaa. Vuonna 1995 hamppua kasvatettiin EU:ssa vain kuitukäyttöön ja senkin ala oli laskussa. Kuituhamppua viljeltiin etupäässä Ranskassa ja jalostettiin seteli-, raamattu- ja sätkäpaperiksi.

Merkkejä hampun uudesta tulemisesta oli kuitenkin ilmassa. Amerikkalainen Jack Herer oli 1990-luvun alussa julkaissut kulttimaineeseen nousseen kirjan "Keisarilla ei ole vaatteita".

Kirjassa julistettiin hampun mahdollisuuksia tulevaisuuden hyötykasvina. Useat sen käytön lisäämistä ajavat järjestöt lupasivat 100 000 dollaria ihmiselle, joka pystyy osoittamaan jonkin kirjassa esitetyn väitteen vääräksi.

Kupliva innostus oli ja on edelleen hampun käytön edistämiselle myös taakka. Kuka tahansa voi istuttaa pari kasvia ja saada tekemisilleen paljon huomiota, Callaway pohtii.

Alaan liittyvä tutkimus on ollut puutteellista, mikä on osaltaan lisännyt kasviin liittyviä villejä teorioita. Siksi Finolan kotisivuilla lukee nykyäänkin separating hemp from the hype – erotamme hampun hypestä.

Noin 15 vuoden ajan murheet olivat kuitenkin voittoja suurempia.

Ensimmäinen taistelu oli kääntää EU-viranomaisten päät ja saada komissio luomaan oma kategoria öljyhampulle. Kun öljyhamppustatus saatiin, lajike ehti olla EU-tuettavien kasvien listoilla vain kolme vuotta.

Joissakin mittauksissa THC:tä oli löydetty 0,2 prosentin rajan ylittäviä tuloksia. Lajike palasi EU-tuettavien öljykasvien listalle vasta, kun pystyttiin osoittamaan, että raja-arvon ylittänyt näyte oli otettu tavalla, joka oli vastoin komission omia suosituksia.

Tässä vaiheessa maa- ja metsätalousministeriö tuki pariskuntaa suorittamalla kaksivuotiset kenttäkokeet, joista asia kävi ilmi.

Tuolloinkin EU-viranomaiset vielä jarruttivat kehitystä ja Finolan tuki rajautui kahdeksi vuodeksi vain Suomen markkinoille, Hemmilä kertoo.

Kaiken aikaa pariskunta teki muita töitä: Callaway tutkijana, Hemmilä kieltenopettajana. Jos toimeentulo olisi riippunut Finolasta, se olisi jo vaipunut unohduksiin.

Kanadassa Finola otti varhain ilmaa siipiensä alle. Vieläkään suosio ei näytä Kanadassa hiipumisen merkkejä, vaikka lajikkeelle on povattu voittajaa jo vuosia. Tänä vuonna Finola Oy:n tuloksessa tehdään uusi ennätys, vaikka yrityksen liikevaihto on laskussa.

Merkittävimmät tulot Finolasta tulevat nykyisin rojalteina, Hemmilä valottaa. "Rojaltitulo on kuin marjojen tai hedelmien saanti. Jos olet aikasi kasvattanut, pensas tuottaa lopulta. Se tuntuu hirveän hyvältä."

Tavoitteeseen pääseminen on vaatinut rohkeutta ja pioneerityötä.

Kansainvälinen pariskunta on ajautunut kulttuuriprojektin kautta johtamaan hyvin toimeentulevaa yritystä. Matkalle on mahtunut kitkaa, mutta yhdessä haasteet on jaksettu. "Meillä on yksinkertaisesti niin paljon yhteistä", Hemmilä sanoo.

Usein Finolaa käsittelevät artikkelit ovat keskittyneet vain Callawayn tekoihin. Callaway toivoo kunniaa suomalaisille naisille, jotka saavat lehdistä hänen mielestään liian vähän palstatilaa.

Yhden sellaisen naisen päättäväisyyden ansiosta unohtunut kasvi kukoistaa jälleen.

• Öljyhamppu on perinteikäs ravintokasvi, jonka hyötykäytöllä on pitkät juuret: hamppu on Suomen ensimmäisiä viljelykasveja tattarin ja ohran ohella.
• Siementen monipuolinen ja rikas ravintoainesisältö on nostanut hampun uuteen nousuun.
• Öljyhampulla ei ole päihdyttävää vaikutusta: THC:n osuus on alle 0,2 prosenttia, kun huumaavissa lajikkeissa THC:ta on noin 10–20 prosenttia.
• Öljyhampusta saadaan muun muassa kylmäpuristettua hamppuöljyä, jonka rasvahapoista jopa yli 80 prosenttia on monityydyttymättömiä (vrt. oliiviöljy noin 10 prosenttia). Sisältää runsaasti elimistölle välttämättömiä omega-3, 6- ja 9 -rasvahappoja sekä arvokasta gammalinoleenihappoa. Öljy ei sovellu korkeita lämpötiloja vaativaan paistamiseen monityydyttymättömien rasvahappojensa takia.
• Sadassa grammassa kokonaisia hampunsiemeniä on rasvaa noin 33 grammaa, proteiinia noin 25 grammaa ja hiilihydraattia noin 3 grammaa. Niissä on runsaasti vitamiineja, mineraaleja, antioksidantteja ja fytosteroleita.
• Hamppuproteiini on erittäin laadukasta, sillä se sisältää hyvässä suhteessa kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja.
• Maultaan pehmeitä, voihin ja pähkinään vivahtavia siemeniä voi käyttää sellaisinaan tai eri muodoissa ruuanlaittoon, leivontaan tai vaikka aamupuuron joukossa. Niistä valmistetaan myös erilaisia välipalatuotteita sekä muun muassa hamppuproteiinipulveria.
• Hampunsiemenöljyä käytetään myös kosmetiikassa. Sitä sisältäviä tuotteita suositellaan etenkin kuivalle, ärtyneelle ja atooppiselle iholle.
• Kiinnostus on kasvussa hampun sisältämää CBD:tä eli kannabidiolia kohtaan. Ainesosalla on todettu olevan lääkinnällistä potentiaalia. CBD:tä sisältää esimerkiksi MS-potilailla käytettävä Sativex-valmiste.
• Lähde: Fineli, Finola Oy