Suomen puolustus omissa käsissämme

Krimin ja Ukrainan tapahtumat ovat saaneet monet ajattelemaan meidän puolustusta. Se on aiheellista, mutta mihinkään paniikkiin ei ole aihetta.

Säästösyistä meillä on pienennetty voimakkaasti sota-ajan reserviä. Se on nyt 230 000 reserviläistä. Sen päälle tulevat asevelvolliset ja palveluksessa oleva puolustusvoimien aktiivihenkilöstö.

Mitä meidän olisi tehtävä puolustuksemme hyväksi? Ensilinjan reservillä tulisi olla mahdollisimman tehokas ja tulivoimainen aseistus. Mitä suuremmat tappiot saadaan hyökkääjälle aiheutettua alusta lähtien, se heikentää hyökkääjän moraalia. Miten sitä huipputehokasta aseistusta saataisiin uskottavat määrät?

Oikeastaan ainoa vaihtoehto on, että otetaan kansainvälisiltä lainamarkkinoilta suuri ja pitkäaikainen laina ja ostetaan sillä huippunykyaikaista aseistusta maamme puolustukseen.

Ei meidän puolustus siihen lopu. Meillä on suuret paikallispuolustusjoukot. Jos joudumme oikein tiukoille, meillä on asettaa maanpuolustukseen 800 000 sellaista henkilöä, jotka ovat saaneet aseellisen koulutuksen. Näin suuren reservin lyöminen ja Suomen kokoisen laajan maan valloittaminen edellyttää suurvallaltakin niin suuria sotaponnisteluja, ettei siihen kukaan ryhdy.

Jos kaikesta huolimatta joutuisimme suurhyökkäyksen kohteeksi, vihollisen olisi varattava 2–3-kertainen määrä joukkoja ja 10-kertainen tulivoima lyödäkseen meidän puolustus. Nuo joukot tarvitsevat valtavat huoltokuljetukset ja ne olisivat mitä mainioimpia kohteita sissi-iskuille. Yksi sissi sitoo selustassa tien aukipitämiseen 3–5 sotilasta ja sissin eliminoiminen vaatii 10 sotilasta.

Meidän puolustusvoimamme ovat omaperäinen ja resursseihimme ja oloihimme suunniteltu järjestelmä, jolla on ainoastaan oman maamme puolustustehtävä.

Realistisesti katsottuna meitä ei uhkaa kukaan. Mikään suurvalta ei tahdo koota niin suurta hyökkäysvoimaa ja hyökätä tänne. Hyökkääjän on otettava huomioon, että poliittinen ja sotilaspoliittinen tilanne voi muuttua tälle todella vaikeaksi.

Moni haikailee Natoon ja puhuvat Nato-optiosta. Ei meillä mitään Nato-optiota ole. Natoon ei mennä ilmoitusasiana, se on paljon monimutkaisempi toimenpide. Ja mitä apua me sieltä tosipaikan tullen saisimme.

Puolaan on tuotu peräti komppania natosotilaita ja Baltian ilmavalvontaa on lisätty runsaalla kymmenellä natokoneella. Jos meitä autettaisiin näin paljon, kun sadattuhannet sotilaat iskisivät yhteen, niin voisimme todeta vanhaa viisautta mukaillen, että pieniä ne on silakat joulukaloiksi.

Nyt näyttää upseerien enemmistön hermot pettäneet. Nämä tahtovat Suomen liittyvän Natoon, että saamme turvatakuut. Upseerit eivät näytä tuntevan meidän katkeraa lähihistoriaa. Kesäkuussa 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Muutaman päivän kuluttua Neuvostoliitto alkoi pommittaa meidän kaupunkejamme, koska täällä oli saksalaisia maajoukkoja, lentokoneita ja sotalaivoja. Suomi tuli vedettyä Saksan ja Neuvostoliiton väliseen sotaan heti alusta lähtien.

Katsotaanpa historian opetuksen valossa uusi tilanne. Jos olisimme Natossa ja Naton ja Venäjän välillä tulisi Keski-Euroopassa aseellisia yhteenottoja, niin Venäjä voisi kostaa meille sotilaallisesti.

Pidetään pää kylmänä, hoidetaan itse kaikki suhteet venäläisiin, niin saamme nukkua yöt rauhassa. Kyllä me itse pystymme puolustamaan maatamme eikä meidän yli kävellä noin vaan.