Suurtyöttömyys ja hurja velkaantuminen jäävät seuraavankin hallituksen päänvaivoiksi
Hallitusvaihtoehdot ovat pikemminkin vähentymään kuin lisääntymään päin. Harva uskoo nykyisen oikeistopohjan pystyvän jatkamaan eduskuntavaalien jälkeen, kirjoittaa Seppo Kääriäinen kolumnissaan.
Kootaanko vai jaetaanko kansaa – se on aina poliittisten ja yhteiskunnallisten ratkaisujen taustalla, olipa maan johdossa minkävärinen hallitus tahansa. Kuva: Jaana Kankaanpää5.5.202512:05
Vaalikauden loppupuolisko - se huonompi – on hyvässä vauhdissa. Sen näkee siitäkin, että julkisuudessa arvuutellaan uuden hallituksen pohjaa ja pääministeriä. Uutta pukkaa.
Antti Lindtman (sd.) on huhtikuun vaalien perusteella pääministeripörssin kärjessä. Petteri Orpo (kok.) sanoi taannoin, että ei hänestä niin vain eroon päästä. Antti Kaikkonenkin (kesk.) kertoi puoluevaltuustolleen puolueensa pyrkivän pääministeripuolueeksi.
Huhtikuun vaalien tulokset ja puoliväliriihen päätökset ovat panneet vettä hallitusspekulointien myllyyn. Demareiden voitot, perussuomalaisten tappiot ja keskustan elpyminen liikauttivat asetelmia. On toki huomattava kokoomuksen kopsakka vaalitulos ja sekin, että perussuomalaisten eduskuntavaalitulos voi olla ihan toista kuin huhtikuussa.
Taloudenkin näkymät ovat vakavat. Työttömiä on reippaasti yli 300 000, ja Suomi on valahtanut EU:n velkaantuneimpien joukkoon. Mennään päinvastaiseen suuntaan kuin mitä oikeistohallitus on tavoitellut. Hallitus pani paukut verokevennyksiin luottaen niiden kasvusykäykseen ja ns. dynaamisiin vaikutuksiin. Hallitus myöntää linjaustensa riskit. Kauppasota ja globaalin taantuman uhka rassaavat viennistä riippuvaista avointa talouttamme.
Harva uskoo nykyisen oikeistopohjan pystyvän jatkamaan eduskuntavaalien jälkeen.
Hallitusvaihtoehdot ovat pikemminkin vähentymään kuin lisääntymään päin. Harva uskoo nykyisen oikeistopohjan pystyvän jatkamaan eduskuntavaalien jälkeen. Vuosien 2019- 2023 pohja- vasemmisto, vihreät ja keskusta- ei nouse jalalle Kaikkosen äskeisten kannanottojen perusteella.
Todennäköisimpänä pidetään sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen sinipunahallituksen paluuta. Edellisen kerran Suomi oli sinipunan kyydissä vuosina 2011- 2015 (Katainen, Stubb). Lindtman ja Orpo saattavat päätyä sinipunahallitukseen .
Julkisuudessa väläytellään yhä tiheämmin kokoomuksen, sosiaalidemokraattien ja keskustan yhteistyötä. Keskusta tarjoili tällaista yhteistyötä ”uuden kansanrintaman” nimellä ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja.
Käänteeseen tarvitaan uusien ajatusten lisäksi vankkaa yhteistyöhenkeä ja särkyneiden siltojen uudelleenrakentamista.
Suurtyöttömyys ja hurjavauhtinen velkaantuminen ovat uuden hallituksen pahimpia päänvaivoja, niin kuin Orponkin hallituksella on ollut. Kysymys on hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisesta. Se tehtävä on käynyt melkeinpä mahdottomaksi, kuten on nähty esimerkiksi sotepalvelujen järjestämisessä. Väestökehitys lisää vaikeuskerrointa.
Käänteeseen tarvitaan uusien ajatusten lisäksi vankkaa yhteistyöhenkeä ja särkyneiden siltojen uudelleenrakentamista. Puoluejohtajien tulisi löytää keskinäinen luottamus.
”Kolmen vanhan” yhteistyölle saattaisi syntyä edellytyksiä, jos keskustan kannatus nousisi eduskuntavaaleissa kuta kuinkin samalle tasolle kuin huhtikuun vaaleissa. Sehän vaatisi pari sataatuhatta ääntä lisää.
Kootaanko vai jaetaanko kansaa – se on aina poliittisten ja yhteiskunnallisten ratkaisujen taustalla, olipa maan johdossa minkävärinen hallitus tahansa.
Kolumnin kirjoittaja on ministeri.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
